paretoepäoptimaalisuuksista

Paretoepäoptimaalisuus, tai paretoalhaisuus, on tilanne taloustieteessä ja peliteoriassa, jossa resursseja tai hyödykkeitä ei ole jaettu tehokkaasti. Tämä tarkoittaa, että on mahdollista parantaa yhden henkilön tai osapuolen asemaa ilman, että kenenkään muun asema heikkenee. Toisin sanoen, paretoepäoptimaalisuudessa on hukattua potentiaalia, ja tilannetta voitaisiin muuttaa siten, että ainakin yksi osapuoli hyötyy ja kukaan ei kärsi.

Vertailukohtana on paretooptimaalisuus, jossa tilaa parannuksille ilman negatiivisia vaikutuksia ei enää ole. Kaikissa paretoepäoptimaalisissa tilanteissa, joissa on vähintään kaksi osapuolta, ainakin yksi osapuoli on huonommassa asemassa kuin se voisi olla, jos resurssien jako olisi tehokkaampi. Tämä ei kuitenkaan kerro mitään siitä, onko tilanne reilu tai oikeudenmukainen, ainoastaan sen resurssien allokoinnin tehokkuudesta.

Paretoepäoptimaalisuutta voi esiintyä monenlaisissa tilanteissa, kuten markkinoiden epäonnistumisissa, kuten ulkoisvaikutuksissa tai julkishyödykkeiden puutteessa. Se voi myös ilmetä sopimusten rikkomisissa tai neuvottelutilanteissa, joissa osapuolet eivät pääse optimaaliseen ratkaisuun. Taloudellisessa päätöksenteossa pyritään usein välttämään paretoepäoptimaalisia lopputuloksia ja saavuttamaan paretooptimaalinen tila.