paretoepäoptimaalisissa

Paretoepäoptimaalisuus, suomeksi myös Pareto-epätehokkuus tai Pareto-alitehokkuus, on taloustieteessä käytetty termi, joka kuvaa tilaa, jossa resurssien jako tai resurssien allokointi ei ole Pareto-optimaalinen. Pareto-optimaalisuus on tila, jossa minkään yksittäisen henkilön asemaa ei voida parantaa ilman, että jonkun muun asema heikkenee. Täten Paretoepäoptimaalisessa tilassa on mahdollista parantaa ainakin yhden henkilön asemaa ilman, että kenenkään muun asema huononee.

Tilanne on Paretoepäoptimaalinen esimerkiksi silloin, kun on olemassa kauppaa tai muuta järjestelyä, josta kaikki osapuolet hyötyisivät, mutta jota ei syystä tai toisesta toteuteta. Tällainen este voi olla esimerkiksi tiedon puute, transaktiokustannukset tai instituutioiden toimimattomuus. Valtion toimenpiteitä, kuten veroja tai sääntelyä, voidaan joskus perustella sillä, että ne poistavat Paretoepäoptimaalisia tilanteita ja ohjaavat yhteiskuntaa kohti tehokkaampaa resurssien käyttöä. Samalla on kuitenkin tärkeää huomata, että toimenpiteet voivat itsessään aiheuttaa uusia Paretoepäoptimaalisia tilanteita tai niiden toteutus voi olla epäonnistunut.