Paretoepäoptimaalisuuteen

Paretoepäoptimaalisuus, tunnettu myös nimellä paretoalitehokkuudeltaan heikompi tila, on taloustieteellinen ja peliteoreettinen käsite, joka kuvaa tilannetta, jossa resurssien jakautumista voidaan parantaa ilman, että yhdenkään osapuolen asemaa huononnetaan. Toisin sanoen, jos tila on paretoepäoptimaalinen, on mahdollista siirtyä toiseen tilaan, jossa ainakin yksi henkilö tai osapuoli hyötyy, samalla kun kukaan ei kärsi tappiota. Tämä on vastakohta paretooptimaalisuudelle, jossa tällaista parannusta ei enää voida tehdä.

Paretoepäoptimaalisuus syntyy usein markkinahäiriöiden, kuten ulkoisvaikutusten, epäsymmetrisen informaation tai julkisten hyödykkeiden vuoksi. Tällaisissa tilanteissa vapaiden markkinoiden automaattinen tasapaino ei johda tehokkaimpaan mahdolliseen resurssien käyttöön. Esimerkiksi ympäristön saastuminen on usein paretoepäoptimaalinen tilanne, sillä saastuttaja ei välttämättä maksa kaikista aiheuttamistaan haitoista, ja muut kärsivät ilman, että saastuttajan oma asema merkittävästi paranee haittojen huomiotta jättämisen seurauksena.

Taloustieteessä pyritään usein politiikkatoimilla, kuten verotuksella, sääntelyllä tai tuilla, ohjaamaan yhteiskuntaa paretoepäoptimaalisista tiloista kohti paretooptimaalisempia tai jopa paretooptimaalisia ratkaisuja. Tavoitteena on lisätä kokonaishyvinvointia ja tehokkuutta jakamalla resursseja tavalla, joka hyödyttää mahdollisimman monia, tai ainakin varmistaa, ettei kukaan joudu tarpeettomasti kärsimään.