peliteoreettinen

Peliteoreettinen on adjektiivi, joka viittaa peliteoriaan, tieteenalaan, joka tutkii strategista päätöksentekoa useiden toimijoiden vuorovaikutuksessa. Peliteoriaa sovelletaan taloustieteessä, politiikassa, sosiologiassa, biologiassa ja tietojenkäsittelytieteissä, ja sen piirissä rakennetaan matemaattisia malleja, joissa toimijat valitsevat strategioita riippuen muiden pelaajien valinnoista.

Keskeisiä käsitteitä ovat pelaajat, strategiat, palkkiot ja pelisäännöt. Peliteoreettinen analyysi tarkastelee, millaisia valintoja toimijat tekevät ja millaisia tuloksia näillä valinnoilla on. Yksi tunnetuimmista käsitteistä on Nash-tasapaino, tila, jossa kukaan pelaaja ei paranna asemaansa yksipuolisesti muuttaessaan strategiaansa. Pelit voivat olla ei-kooperatiivisia tai kooperatiivisia sekä samanaikaisia että peräkkäisiä, ja ne voivat sisältää sekä dominanssistrategioita että pareto-tehokkuuden kaltaisia tulostavoitteita.

Sovelluksia on laajasti: peliteoreettisia malleja käytetään arvioimaan kilpailutilanteita markkinoilla, hintojen muodostumista, sopimusneuvotteluja sekä politiikan suunnittelua ympäristön, talouden ja julkishallinnon aloilla. Lisäksi peliteoriaa sovelletaan algoritmikehitykseen ja tekoälyyn, joissa järjestelmät voivat kilpailla tai tehdä strategista yhteistyötä toistensa kanssa.

Peliteoreettinen lähestymistapa edellyttää usein oletuksia rationaalisuudesta, tiedon jaetusta tai epäjatkuvasta saatavuudesta sekä yhteisestä ymmärryksestä pelin säännöistä ja tavoitteista.