rationaalisuudesta

Rationaalisuus on käsite, joka viittaa kykyyn toimia ja ajatella siten, että toiminta ja uskomukset ovat loogisia, perusteltuja ja tavoitteiden mukaisia. Se sisältää sekä normatiivisen näkökulman siitä, miten ihmisten tulisi toimia, että kuvailevan näkemyksen siitä, miten ihmiset oikeasti ajattelevat ja päättävät. Normatiivinen rationaliteetti kuvaa ideaalitapaa saavuttaa päämääriä järkevällä päättelyllä ja todisteisiin perustuvalla uskomusten muodostuksella; kuvaileva rationaliteetti kuvaa konkreettisia, usein inhimillisiä rationaalisuuden ilmentymiä.

Rationaalisuudella on useita ulottuvuuksia. Instrumentaalinen eli keinojen rationaliteetti tarkoittaa sitä, miten valitaan toiminnan keinot päämäärien saavuttamiseksi. Episteminen eli uskomusten rationaliteetti viittaa siihen, miten uskomukset hankitaan, todennetaan ja pidetään sisäisesti johdonmukaisina. Käytännössä ihmisten päätöksiä ohjaavat sekä näiden että rajallisen rationaliteetin rajoitteet, kuten kognitiiviset rajoitteet ja aikapaineet.

Teoreettisesti rationaalisuutta tarkastellaan eri kehyksissä. Rational choice -teorian mukaan rationaalinen toiminta minimoi epävarmuuden ja maksimoi odotetun hyödyn. Epistemisessä kontekstissa Bayesilainen päättely ja probabilistinen todisteiden käsittely korostavat uskomusten jatkuvaa päivittämistä uusien tietojen valossa. Lisäksi heuristiikat ja vinoumat osoittavat, että nopea päättely ei aina ole rationaalinen.

Kriittisesti on esitetty, että rationaalisuuden käsite voi olla kulttuurisesti ja moraalisesti sitoutunut; tunteet, arvot ja sosiaaliset normit voivat vaikuttaa rationaalisuuden ilmentymiin. Lisäksi ideaalinen, täydellinen rationaliteetti on usein mahdoton saavuttaa käytännön tilanteissa. Silti rationaalisuus muodostaa keskeisen viitekehyksen päätöksenteon tutkimukselle, taloustieteelle, filosofiialle ja tekoälyn suunnittelulle.