Parenteriaali

Parenteriaali tarkoittaa lääkeannostusta, joka annetaan muulla tavoin kuin suun kautta ja jolla ohitetaan ruoansulatuskanava. Yleisimpiä parenteraalisen annon reittejä ovat suonensisäinen (IV), lihaksensisäinen (IM) ja ihonalainen (SC) injektio sekä infuusiot. Muita käytettyjä reittejä ovat intradermaalinen (ID), intraartikulaarinen sekä paikallisesti epiduraali- ja intratekaleeriset lähestymistavat. Harvemmin käytettyjä ovat esimerkiksi intraosseaalinen ja peritoneaalinen annostelu.

Parenteriaalisen annon keskeinen etu on mahdollisuus nopeasti tai tarkasti hallitusti saavuttaa systeeminen verenkierto sekä ohittaa mahasuoliston ja ensimmäinen maksametabolia. Tämä tekee siitä tärkeän vaihtoehdon silloin, kun potilas ei voi ottaa lääkettä suun kautta, kun tarvitaan nopea vaikutus tai kun luodaan paikallinen vaikutus tsiteessä injektiolla.

Käyttötarkoitukset ja turvallisuusnäkökohdat vaihtelevat riippuen lääkkeestä ja reitistä. Yleisiä käyttötarkoituksia ovat antibioottien, kipulääkkeiden sekä rokotteiden antaminen, mutta myös paikalliset hoidot, kuten intraartikulaariset injektiot. Turvallisuus edellyttää aseptista tekniikkaa, oikeita välineitä (neula, ruisku, infuusiolaitteet), steriilejä liuoksia sekä oikea-aikaista potilasseurantaa. Haittavat vaikutukset voivat sisältää infektioriskin, injektiokohdan Reaktiot, extravasaatio- ja kudosvaurioita sekä mahdollisia allergisia reaktioita.

Lääkkeen valinnassa ja annostelussa huomioidaan potilaan tila, reitti, lääkkeen farmakokinetiikka sekä mahdolliset yhteisvaikutukset. Parenteraalinen hoito vaatii koulutettua hoitohenkilökuntaa ja asianmukaista varastointia sekä huolellista dokumentaatiota.