Palovaroitusjärjestelmä

Palovaroitusjärjestelmä tarkoittaa laitteita ja järjestelmiä, joiden tarkoituksena on havaita savua tai palon merkkejä ja varoittaa rakennuksen asukkaita. Suomessa palovaroittimet ja palohälytysjärjestelmät muodostavat keskeisen osan paloturvallisuudesta. Yleisesti palovaroitin viittaa yksittäiseen laitteeseen, joka tuottaa äänimerkin ja usein visuaalisen varoituksen, kun savukaasut tai palon uhka havaitaan. Palohälytysjärjestelmä voi koostua useista toisiinsa kytketyistä palovaroittimista sekä keskuksesta, joka koordinoi hälytyksiä ja tiedottaa rakennuksen henkilöstöä tai viranomaisia.

Tyypit: ionisaatio- ja optinen (fotoelektroninen) palovaroitin sekä yhdistelmämallit. Ionisaatioanturit reagoivat nopeasti pieniin kipinöihin, kun taas optiset ovat herkempiä suurelle savusumulle. Yhdistelmämallit pyrkivät hyödyntämään kummankin teknologian etuja. Useimmat kodin palovaroittimet toimivat verkkovirralla ja akkuvarustuksella; langattomat järjestelmät mahdollistavat ilman runkolinjotusta tapahtuvan verkostamisen.

Asennus ja sijoittaminen: suositellaan asennettavaksi jokaisessa asuintilassa sekä makuuhuoneiden lähellä ja jokaisella kerroksella. Keittiöön kannattaa käyttää erillistä mallia, joka on vähemmän alttiita vaaroille, ja muiden tilojen varalta voidaan käyttää lisävaroitimia. Suuret rakennukset voivat hyödyntää keskusvalvontaa, useita tunnistimia sekä kuulutus- ja visuaalisia hälytyksiä.

Ylläpito: palovaroittimet on testattava säännöllisesti, yleensä kerran kuukaudessa. Paristot vaihdetaan vuosittain tai käytettävän laitteen ohjeiden mukaan, ja kokonaismalli on arvioitu uusittavaksi noin 10 vuoden välein.

Säädökset ja standardit: palovaroittimien EN 14604 -standardi koskee asuintiloja; suuremmissa rakennuksissa noudatetaan EN 54 -standardeja sekä paikallisia säädöksiä ja huoltokäytäntöjä.

---