Palovammat

Palovammat ovat kudosvaurioita, jotka syntyvät ihon liiallisesta lämmöstä, UV-säteilystä, kemikaaleista tai sähköstä. Palovammat jaotellaan syvyyden mukaan: ensimmäisen asteen palovamma aiheuttaa punoitusta ja kipua ilman rakkuloita; toisen asteen palovamma on pinnallinen tai syvä ja voi aiheuttaa rakkuloita sekä voimakasta kipua; kolmannen asteen palovamma vaurioittaa sekä ihoa että sen alla olevaa kudosta ja voi olla tunnottomakin.

Syytekijöitä ovat termiset lähteet (liekit, kuuma neste), UV-säteily, kemikaalit sekä sähkö. Palovamman laajuus mitataan kehon pinta-alan prosenttiosuutena (TBSA). Laajat palovammat sekä kolmannen asteen vammat vaativat yleensä sairaalahoitoa.

Oireet ja diagnoosi riippuvat vamman syvyydestä ja laajuudesta: kipu, punoitus, turvotus, rakkulat sekä pahimmillaan hengitysvaikeudet, jos hengitysteihin on päässyt kuumuutta tai savua.

Ensimmäinen apu: jäähdytä palanut alue juoksevan viileällä vedellä 10–20 minuuttia, poista tiukat vaatteet ympäriltä ennen turvotuksen pahenemista, älä puhkaise rakkuloita ja suojaa haava puhtaalla side- tai kankaalla. Älä levitä voiteita tai rasvoja. Hakeudu lääkärin hoitoon laajoille palovammoille, kolmannen asteen vammoille sekä palovammoille kasvoille, käsille, nivelten alueille tai sukuelimiin, tai jos esiintyy hengitysvaikeuksia, suurta TBSA:a tai lapsi tai vanhus on kyseessä.

Hoito voi sisältää haavanhoitoa, kivunlievitystä, infektion ehkäisyä sekä tarvittaessa leikkaushoitoa ja ihon siirtoa. Ennuste riippuu vamman syvyydestä ja koosta; pienet palovammat paranevat usein ilman pysyvää arpea, suurten palovammojen arpeutuminen ja toiminnan menetyksen riski on suurempi.

Ennaltaehkäisy perustuu kuumuuden ja säteilyn välttämiseen sekä kemikaalien ja sähkön kanssa työskentelyn varotoimiin.