Pakokaasut

Pakokaasut ovat polttoprosessien tuloksena syntyviä kaasuja, joita syntyy muun muassa ajoneuvojen moottoreiden, teollisuuslaitteiden sekä lämmitys- ja jätteenpolttoprosessien palamisessa. Niiden koostumus ja määrä riippuvat käytetystä polttoaineesta sekä palamisolosuhteista. Pakokaasut muodostavat merkittävän osan ilmansaasteista ja kasvihuonekaasupäästöistä.

Yleisimpiä yhdisteitä ovat hiilidioksidi (CO2), hiilimonoksidi (CO), typen oksidit (NOx), rikkioksidit (SO2), sekä haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) ja pienhiukkaset (PM). Palamisen epäpuhtaudet sekä polttoaineen rikkipitoisuus vaikuttavat pitoisuuksiin. Lähteestä riippuen pakokaasut voivat olla lioli- tai korkoopitoisuuksiltaan erilaisia, ja liikenne on monilla alueilla merkittävä lähde.

Vaikutukset: Pakokaasut heikentävät ilmanlaatua, vaikuttavat ilmastonmuutokseen ja voivat aiheuttaa happamoitumista sekä korroosiota. NOx ja VOC-yhdisteet osallistuvat troposfäärisen otsonin muodostumiseen, ja pienhiukkaset haittaavat hengitysteitä sekä voivat lisätä sydämen ja verenkiertoelinten sairauksien riskiä.

Vähentämistoimet: Tehokkaat päästöjen hallintatekniikat kuten katalysaattorit ja dieselhiukkassuodattimet, NOx-neutraloinnit sekä puhtaammat polttoaineet ja biopolttoaineet. Sähköistys sekä energiatehokkuus ja siirtyminen uusiutuviin energianlähteisiin vähentävät pakokaasujen määrää. Päästörajat ja standardit on määritelty muun muassa EU:n sekä kansallisissa säädöksissä.

Päästöjä seurataan ja mitataan sekä laboratorio- että kenttäolosuhteissa; ilmanlaatutiedot kuvaavat kehitystä. Pakokaasujen hallinta on osa ilman- ja ilmastonmuutoksen torjuntaa.