kasvihuonekaasupäästöistä

Kasvihuonekaasupäästöt tarkoittavat ilmakehään vapautuvia kasvihuonekaasuja, joita syntyy sekä ihmisen toiminnasta että luonnollisista prosesseista. Yleisimmät kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), dityppioksidi (N2O) sekä fluoratut kaasut. Näitä kaasuja mitataan CO2-ekvivalentteina (CO2e), jolloin eri aineiden ilmastovaikutus on rinnastettu CO2:een käyttämällä ilmastokertoimia, kuten Global Warming Potential (GWP).

Päästöjen jakautuminen on monisyinen: suurimmat lähteet ovat energiantuotanto ja liikenne sekä teollisuus. Maatalous ja maankäyttö sekä rakennukset tuottavat merkittäviä päästöjä, erityisesti CH4:n ja N2O:n muodossa. Energiantuotanto ja liikenne vapauttavat suurimman osan CO2:sta, kun taas mätänemisen ja lannoitusten kautta syntyvät hiilidioksidin ohella metaani ja dityppioksidi. Maankäytön muutokset, kuten metsien hakkuut ja häviö, vaikuttavat sekä hiilen varastoon että ilmakehän CO2-pitoisuuksiin.

Maailmanlaajuisesti kasvihuonekaasupäästöjä seurataan ja hallitaan kansainvälisissä ja kansallisissa kehitysohjelmissa. Pariisin ilmastosopimus asettaa tavoitteen rajoittaa lämpeneminen selvästi alle 2 celsiusasteen sekä pyrkiä 1,5 celsiusasteen tavoitteeseen, ja maat ilmoittavat kansallisista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämis- ja sopeutumistoimenpiteistään (NDC:t). Päästövähennyksiä vauhditetaan siirtymällä kohti vähäpäästöisiä energialähteitä, parantamalla energiatehokkuutta sekä edistämällä puhdasta liikennettä ja teollisuutta, mahdollisesti myös hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia (CCS) sekä kestävämpää maankäyttöä.

Sopeutuminen ilmastonmuutokseen on osa politiikkaa: infrastruktuurin, maatalouden ja muiden alojen sopeuttaminen sekä riskien hallinta vähentävät ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia. Päästökehitykset vaihtelevat maiden välillä, mutta globaali tavoite on nopeammat ja laajamittaisemmat päästövähennykset sekä oikeudenmukainen siirtymä.