Pakokaasien

Pakokaasien käsite viittaa polttoaineen palamisen tuloksena ilman mukana vapautuviin kaasuihin. Ne syntyvät erityisesti liikenteessä sekä teollisuus- ja energiantuotannossa. Pakokaasujen koostumus riippuu polttoaineesta, palamisen lämpötilasta ja käytetyistä teknologioista. Tyypillisimmät komponentit ovat hiilidioksidi (CO2), vesihöyry (H2O), hiilimonoksidi (CO), typen oksidit (NOx), rikkidioksidi (SO2) silloin kun polttoaineessa on rikkiä sekä pienhiukkaset (PM) sekä haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) ja joissain tapauksissa PAH-yhdisteet.

Päästöt muodostuvat esimerkiksi autojen, kuorma-autojen, lentokoneiden sekä teollisuus- ja energiantuotannon palamisesta. Pakokaasut vaikuttavat sekä ilmastoon että ilmanlaatuun: CO2 on kasvihuonekaasu, NOx ja PM heikentävät ilmanlaatua ja voivat aiheuttaa terveysvaikutuksia, kuten hengitys- ja verenkiertoelimistön sairauksia. Rikkiyhdisteet voivat johtaa happamoitumiseen ja otsonin muodostumiseen.

Päästöjä voidaan vähentää sekä teknologian että energiaratkaisujen avulla. Ajoneuvoissa käytetään katalysaattoreita, hiukkassuodattimia ja NOx-päästöjä hallitsevia järjestelmiä. Teollisuudessa ja energiantuotannossa hyödynnetään päästöjen puhdistusta, polttoainemuutoksia ja siirtymistä puhtaampiin energiamuotoihin. Tiukemmat päästöstandardit, kuten EU:n Euro-standardeja, ohjaavat kehitystä kohti pienempiä pakokaasupäästöjä ja parempaa ilmanlaatua.