Paineherkkyys

Paineherkkyys viittaa siihen, kuinka herkästi ihminen kokee paineeseen liittyvän kipua tai epämukavuutta. Sillä mitataan sekä mekaaniseen paineeseen liittyvää nociceptiivistä reaktiota että yleistä paineherkkyyttä iholla ja syvemmissä kudoksissa. Paineherkkyys on osa kipuherkkyyden kokonaisuutta ja siihen vaikuttavat sekä perifeeriset että keskushermoston mekanismit.

Mittaaminen ja menetelmät: Yleisin tapa arvioida paineherkkyyttä on paineherkkyyskynnyn mittaaminen, jonka suorittaa algometrillä (algometri). Laitteella kohdistetaan kontrolloiduissa vaiheissa paineita tiettyihin kehon kohtiin ja pyydetään koehenkilöä ilmoittamaan, kun paine muuttuu kivuksi. Tulokset esitetään usein paineherkkyyskynnyksenä (PPT) yksiköissä newtonteina tai paineen yksiköissä (esim. kPa). PPT voi vaihdella kohdan mukaan ja iän, sukupuolen sekä psykologisten tekijöiden vaikutuksesta.

Kliininen merkitys: Paineherkkyyden mittaukset antavat tietoa perifeerisen herkkyyden lisäksi keskushermoston herkkyystilasta, kuten keskushermoston herkistyneestä tilasta (central sensitization) kroonissa kiputiloissa. Matala PPT voi viitata hyperalgesiaan tai allodyniaan ja liittyä eräisiin kroonisiin kiputiloihin, kuten fibromyalgiaan, osteoödeemää nuorien aikuisilla ja tuki- tai liikuntaelin kipuihin.

Käytännön huomioita: Mittauksia tulisi suorittaa standardoidusti, potilaan mielenterveys ja kivun kokeminen huomioiden, sillä tuloksia voivat muuttaa sekä psykososiaaliset tekijät että paikalliset kudosolosuhteet. Rajat ja tulkinta vaihtelevat tutkimuksittain, ja paineherkkyys on yksi osa monipuolista kipujen arviointia.