paineherkkyyttä

Paineherkkyys tarkoittaa kykyä havaita ja reagoida mekaanisiin painevoimiin. Termiä käytetään sekä biologisessa kontekstissa, jossa se viittaa ihon tai muiden kudosten mekaaniseen herkkyyteen, että teknisessä kontekstissa, jossa sillä tarkoitetaan sensorin kykyä havaita paine-erot. Paineherkkyyden perusteena ovat mechano-reseptorit ja niiden välittäjäaineet sekä hermostollinen käsittely aivokuorelle asti. Paineen tunnistaminen voidaan mitata esimerkiksi painehaukon voimakestosta ja aiheutuvasta tunto- tai kiputuntemuksesta.

Biologinen perusta on ihon ja syvemmissä kudoksissa sijaitsevien mekaanoreseptorien toiminnassa. Kun paineen vaikutus saavuttaa reseptorit, ne muuntavat mekaanisen stimulin sähköisiksi signaaleiksi, joita kulkee selkäytimeen ja edelleen aivokuorelle. Paineherkkyyden tutkimuksessa käytetään mittauksia kuten paineen aiheuttaman kivun tai koskettamisen herkkyyden arvoa, usein nimellä paineen kipukynnys (PPT) tai algometria.

Kliinisessä kontekstissa paineherkkyydessä voi ilmestyä poikkeavuuksia: hyperalgesia tarkoittaa suurempaa kipua yhtä suuresta paineesta, ja allodynia tarkoittaa kipua tavallisen ei-kivuliaan paineen seurauksena. Näitä ilmiöitä liittyy sekä perifeeriseen että keskushermoston herkistymiseen ja ne ovat tavallisia kroonisten kiputilojen, kuten fibromyalgia- tai neuropaattisten kipujen, yhteydessä.

Teknisessä mielessä paineherkkyys kuvaa sensorin suorituskykyä: sen herkkyyttä, dynaamista aluetta, toistettavuutta ja mahdollisia hysteresis-ominaisuuksia. Hyvä paineherkkyys tarkoittaa tarkkaa, luotettavaa ja sovellukseen sovitettua kykyä erottaa pienetkin paine-erot eri olosuhteissa.

Yhteenveto: paineherkkyys on laaja käsite, joka kattaa sekä biologisen kyvyn havaita mekaanisia paineita että teknisten paineantureiden suorituskyvyn. Sen tutkimus yhdistää fysiologian, kliinisen kipututkimuksen ja sensoriteknologian.