Paikallishallinto

Paikallishallinto on hallinnon taso, jolla päätöksenteko sekä palveluiden järjestäminen tapahtuvat mahdollisimman lähellä asukkaita. Paikallishallinto koostuu kunnista sekä erilaisista yhteisistä toimielimistä ja yhteishankkeista, ja sen tehtävänä on hoitaa lakisääteiset tehtävät sekä vastata alueen kehittämisestä. Itsehallinnon periaate antaa kunnille valtaa päättää monista asioista oman alueensa hyväksi, kuitenkin valtiosääntöisen ja lainsäädännöllisen kehyksen puitteissa.

Suomessa paikallishallinnon keskeisin yksikkö on kunta. Kunnat ovat itsenäisiä ja demokraattisesti hallinnoitavia; kunnassa on valtuusto, joka valitsee kunnanhallituksen ja/tai johtokunnan, sekä kaupunginjohtaja tai kunnanjohtaja, joka johtaa hallintoa. Kunnan tehtäviin kuuluvat peruspalvelut: varhaiskasvatus, perusopetus, sosiaali- ja terveydenhuolto, rakennus- ja kaavoitus, jätehuolto, liikenne ja ympäristönhoito sekä asuntotuotanto.

Kunnan talous perustuu kunnallisille veroilla sekä valtionosuuksilla ja maksuilla rahoitettaviin toimintoihin. Kunnilla on verotuksellista autonomia ja ne voivat muodostaa yhteistyössä yhteisöjä, kuten kuntayhtymiä tai liikelaitoksia, palvelujen tuottamiseksi laajemmin tai tehokkaammin.

Nykytrendeissä paikallishallintoa kehitetään kohti tehokkaampaa palveluiden järjestämistä, suurempaa alueellista yhteistyötä sekä digitalisaation hyödyntämistä, avoimuutta ja osallisuutta. Kuntien rakenteisiin ja rahoitusmalliin liittyvät muutokset voivat vaikuttaa paikallishallinnon tulevaan muotoon ja toiminnan lujittamiseen.