Päätöksentekokykyyn

Päätöksentekokykyyn viittaa yksilön kyky ymmärtää, arvioida ja tehdä tietoon perustuvia päätöksiä eri tilanteissa. Termiä käytetään sekä kliinisessä että eettisessä kontekstissa, erityisesti kun arvioidaan henkilön mahdollisuutta antaa suostumuksensa hoitoihin, tehdä taloudellisia päätöksiä tai valita arjen vaihtoehtoja. Päätöksentekokyky on kontekstisidonnainen ja voi vaihdella tilanteen ja ajankohdan mukaan; se ei ole sama asia kuin yleinen älykkyys eikä automaattinen oikeudellinen arvio henkilön kompetenssista.

Ydinkyvyt, joihin päätöksentekokyky usein nojautuu, ovat: ymmärrys relevantista tiedosta, kyky osoittaa taju tiedon merkityksestä ja sen vaikutuksista omaan tilanteeseen, kyky punnita vaihtoehtoja ja niiden seurauksia sekä kyky ilmaista päätöksensä selkeästi ja johdonmukaisesti. Näiden lisäksi tärkeää on kykeneväinen käsitteellinen arviointi ja vastuun ottamisen valmius.

Arviointi ja käyttöala: Päätöksentekokyvyn arviointi toteutetaan yleensä potilastilanteessa, ja siihen voidaan käyttää sitovia haastattelutyökaluja sekä kliinisiä kriteereitä. On huomioitava, että kyky voi olla tilapäisesti heikompi esimerkiksi sairauden, lääkityksen tai stressin vuoksi. Lisäksi päätöksentekokyky on usein tehtävä- ja kontekstisidonnainen, mikä tarkoittaa, että henkilön kapasiteetti voi muuttua aikanaan tai eri aiheissa voi olla erimaara.

Tuki ja suojelu: Tarvittaessa voidaan tarjota tietoa selkeämmässä muodossa, käytössä tukimuotoja kuten päätöksentekoa helpottavia apuvälineitä sekä mahdollistaa ns. tuetun päätöksenteon ratkaisut. Tarkoituksena on edistää autonomiaa samalla huolehtien mahdollisista suojauksista ja oikeutetusta huoltajasuhteesta silloin, kun päätöksentekokyky on rajoittunut.