Ovimenetelmät

Ovimenetelmät ovat erilaisia keinoja ennustaa, aikaistaa tai kontrolloida ovulaatiota naisen lisääntymiselimistössä. Niitä käytetään sekä raskauden suunnittelussa että ehkäisyssä sekä joissakin hedelmällisyyshoidoissa. Menetelmät voidaan jakaa luonnollisiin menetelmiin sekä lääketieteellisiin tai klinikkakohtaisiin hoitomuotoihin.

Luonnolliset ovimenetelmät perustuvat kehon merkkien seuraamiseen. Kalenteri- tai rytmimenetelmät arvioivat ovulaation ajankohtaa kuukautiskierrojien perusteella. Symptothermal-menetelmä yhdistää oireiden, kuten kohdunkaulan liman laadun ja peruslämpötilan muutokset, ovulaation havaitsemiseksi. Peruslämpötilan mittaaminen aamulla heräämisen jälkeen sekä kohdunkaulan liman seuranta vaativat säännöllisyyttä; luotettavuus vaihtelee yksilöllisesti ja voi olla alhaisempi kuin muissa keinoissa, jos kierrot ovat epäsäännöllisiä. Kotikäyttöiset ovulaatiotestit mittaavat luteinisoivan hormonin (LH) piikkiä virtsassa ja ilmestyvät viljelyn lähestymisen signaaliksi. Klinikkatasolla voidaan käyttää follikulaarimonitorointia ultralla sekä hormonaalisia kokeita hitaammin tai epävarmemmin ovuloivat potilaat.

Lääketieteelliset ovimenetelmät sisältävät ovulaation induktion, kun luonnollinen ovulaatio ei tapahdu. Käytettyjä lääke­aineita ovat suun kautta otettavat klomifeeni tai letrosole sekä injektiolliset gonadotropiinilääkkeet. Induktio vaatii tarkkaa seurantaa esimerkiksi ultraäänellä ja hormonimittauksin, ja siihen liittyy riskejä, kuten monisikiöisyys. Laajemmat hedelmällisyyshoidot voivat lisäksi sisältää munasolujen keräystä ja koeputkihedelmöityksen (IVF) osana hoitoa.

Käytännön huomioita: ovimenetelmien käyttö kannattaa toteuttaa terveydenhuollon ammattilaisen ohjauksessa, erityisesti oireiden tai epäilyn infertilisyyden kohdalla.