Ortodoxinen

Ortodoxinen on adjektiivi, jota käytetään sekä uskonnollisessa että yleisessä merkityksessä. Se viittaa alun perin oikeaoppisuuteen eli oikeaan uskoon sekä perinteiden ja opillisten asioiden vakiintuneisuuteen. Etymologisesti sana juontaa kreikkalaisesta sanasta orthos “oikea” ja doxa “opetus, usko”.

Uskonnollisessa yhteydessä ortodoksinen tarkoittaa erityisesti ortodoksista kristillisyyttä. Tämä kattaa Itä-ortodoksiset kirkot, kuten Venäjän, Kreikan ja Serbian kirkot, sekä Oriental Orthodox -kirkkokunnat, kuten Koptilainen ja Armenian Apostolinen kirkko, joiden yhteys opillisiin perinteisiin on erilainen, mutta kaikki tunnustavat apostolisen perimän ja liturgisen elämän merkityksen. Egus Schismin vuonna 1054 Itäisen ja Lännen kristikunnan välinen jako sekä Chalcedonin kirkko-opilliset kiistat johtivat eriytymiseen lännen katolisen kirkon ja itäisten sekä orientaalisten kirkkojen välille. Suomessa termiä käytetään pääasiassa kuvaamaan Itä-ortodoksista kirkkoa, joka on osa maailmanlaajuista itäisen ortodoksisen tradition yhteisöä ja jolla on omat seurakunnat, diakoniat ja piispat.

Käytännössä ortodoksiseen traditioon liittyy liturginen elämä, sakramenttinen teologia, ikonikultti ja liturgian rooli, joka monissa kirkoissa viettää jumalanpalveluksia ankkurina, usein kansan kielillä tai klassisessa kielellä. Ekumeniallinen luonne, teologinen korostus conciliariteetista sekä kalenterierot (esimerkiksi Julianinen ja korjatun kalenterin käyttö) vaikuttavat käytäntöihin eri seurakunnissa.

Laajemmin sana ortodoxinen voi tarkoittaa yleisesti oikeaoppisuutta tai vakiintuneisiin, hyväksyttyihin oppeihin nojaavaa ajattelutapaa sen ulkopuolisessa käytössä, joskus vastakohtana epäortodoksisuudelle. Maailmanlaajuisesti ortodoksinen kristillisyys muodostaa satoja miljoonia ympäri maailmaa, suurimpina alueinaan Itä-Eurooppa, Kaakkois-Aasia ja Välimeren alueet. Suomessa ortodoksinen kirkko on vähemmistö, mutta virallisesti tunnustettu uskonnollinen yhteisö.