Orthopedisessa

Orthopedisessa viitataan ortopedian alaan eli lääketieteen erikoisalaan, joka keskittyy tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin ja vammoihin. Erikoisala pyrkii palauttamaan toiminnan, lievittämään kipua ja parantamaan potilaiden elämänlaatua sekä lapsilla että aikuisilla.

Alaan kuuluvat muun muassa luuston murtumien ja nivelten sairauksien hoito, degeneratiiviset niveltaudit kuten osteoartriitti, selkärangan sairaudet, urheiluvammat sekä synnynnäiset virheet, infektiot ja kasvaimet luissa ja pehmytkudoksissa.

Diagnoosi perustuu potilaan oireisiin, tutkimukseen ja kuvantamiseen kuten röntgen, magneettikuvaus (MRI) ja tietokonetomografia (CT). Hoitomuodot jakautuvat konservatiivisiin keinoihin, kuten lepo, immobilisaatio, fysioterapia ja kipulääkkeet, sekä kirurgisiin toimenpiteisiin, kuten murtumien kiinnitys, tekonivelkirurgia, artroskopia sekä selkä- ja raajajakirurgia.

Koulutus ja käytäntö: ortopedian erikoistuminen alkaa lääketieteellisen tutkinnon suorittamisesta, jota seuraa erikoistumisjakso ortopediakirurgiaan. Monet erikoisalat vaativat lisäksi lisäkoulutusta, kuten olkapää-, polvi-, nilkka-, selkä- tai lasten ortopedian erikoistumisia. Potilashoitoon liittyy monialainen yhteistyö fysioterapeuttien, radiologien ja muiden erikoisalojen kanssa sekä yksilöllisen hoitosuunnitelman laatiminen.

Historia ja kehitys: ortopedian juuret ulottuvat 1800– ja 1900-luvuille; alaa on muokannut kirurgian kehittyminen sekä endoproteesien että biomateriaalien käyttöönotto. Nykyisin tutkimuksessa korostetaan mahdollisimman vähän invasiivisia tekniikoita, biomateriaaleja sekä kudosten regeneroitumista tukevia lähestymistapoja, toipumisen tehostamista ja potilasturvallisuuden parantamista.