Oppimiskontekstoissa

Oppimiskontekstoissa viittaa oppimisen tapahtumaympäristöihin ja -tilanteisiin sekä niihin liittyviin sosiaalisiin, kulttuurillisiin, teknisiin ja organisatorisiin tekijöihin. Käsite korostaa, että oppiminen ei tapahdu tyhjiössä, vaan kontekstilla on merkittävä vaikutus oppimisen mielekkyyteen, syvyyteen ja siirtoisuuteen uusiin tilanteisiin.

Kontekstin osa-alueet ovat muun muassa fyysinen ympäristö (luokkahuoneet, työtilat, virtuaaliset ympäristöt), sosiaalinen konteksti (opettajan rooli, ohjaus, vertaisoppiminen), kulttuurinen ja kielellinen konteksti (normit, arvot, kieli, vuorovaikutustavat) sekä digitaaliset ja teknologiset kontekstit (oppimisalustat, sovellukset, työkalut). Aikainen ja tehtäväkohtainen konteksti sekä organisaation käytännöt kuuluvat myös oppimiskontekstiin.

Teoreettisesti oppimiskontekstoja lähestytään usein sitoutuneen oppimisen (situated learning) ja sosiaalisen konstruktivismin kautta: oppiminen nähdään tapahtuvana yhteisössä ja kulttuurisesti rakentuvana ilmiönä, jossa tekeminen, vuorovaikutus ja käytetyt välineet muokkaavat ymmärrystä.

Käytännön suunnittelussa tulisi huomioida monipuoliset kontekstit: oppimateriaaleja ja tehtäviä tulisi mukauttaa erilaisiin ympäristöihin, arviointi mahdollistaa osaamisen siirron uusiin tilanteisiin, ja oppimisen tuki sekä saavutettavuus takaavat osallistumisen. Digitaalisten ja fyysisten tilojen sekä aikataulujen yhteensovittaminen helpottaa oppimisen siirtymiä kontekstista toiseen.

Esimerkkejä oppimiskontekstoista ovat perinteinen luokkahuone, korkeakoulun laboratorio- ja projektityö, työelämälähtöiset harjoittelut sekä verkko- ja hybridioppiminen. Kontekstilähtöinen näkökulma korostaa, miten suunnittelu ja toteutus vaikuttavat oppimisen lopputuloksiin.