Oppilaitostiloissa

Oppilaitostiloissa tarkoitetaan koulutuksen, tutkimuksen ja opettamisen tarpeisiin suunniteltujen rakennusten sisä- ja ulkotilojen sekä kalustuksen kokonaisuutta, jolla tuetaan oppimisprosessia. Tila- ja kalustesuunnittelu ottaa huomioon oppimisen moninaisuuden, pedagogiset tavoitteet sekä tilojen käytön tehokkuuden ja hyvinvointia tukeva ympäristön laadun.

Suunnittelun historia heijastaa laajasti suomalaisen koulutuksen kehitystä. 1900-luvun alun toiminnallinen arkkitehtuuri sai lisää tilan tarpeita vastaavaa tilan käyttöä, ja 1960–1970-luvuilla rakennettiin laajasti koulutuskokonaisuuksia sekä tiloja, jotka mahdollistivat ryhmä- ja projektityöskentelyn. 2000-luvulla oppimisympäristöt ovat yhä useammin muunto-, monikäyttö- ja teknologiatuettuja, joissa korostuvat joustavat ja integroidut tilat sekä ulko- ja sisätilojen vuorovaikutus.

Keskeisiä ominaisuuksia oppilaitostiloissa ovat muuntojoustavuus, tilojen monikäyttöisyys, hyvä akustiikka, luonnonvalo ja esteettömyys sekä turvallisuus ja energiatehokkuus. Tila-arkkitehtuuri tukee eri oppimistapoja sekä yksilöllistä ja ryhmäopetusta: luokkahuoneiden lisäksi on ran de luentotiloja, laboratorioita, työpaja- ja ateljetiloja, kirjastoja ja opiskelijatilat, sekä ruokailu- ja lepoalueita.

Tila- ja oppimistapa ovat kytkeytyneet toisiinsa: suunnittelu vaikuttaa pedagogisiin käytäntöihin ja päinvastoin. Osallistujat suunnittelussa voivat olla arkkitehdit, kiinteistö- ja tilajohtajat sekä opettajat. Yleisiä tavoitteita ovat saavutettavuuden, kestävän kehityksen sekä teknologian sujuvan integroinnin varmistaminen. Tulevaisuudessa oppilaitostilat kehittyvät entisestään kohti entistä joustavampia, yhdessä oppimista tukevia ympäristöjä.

---