Opettamisen

Opettamisen käsite viittaa suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen toimintaan, jonka tarkoituksena on siirtää tietoja, taitoja sekä asenteita oppilaille. Se kattaa sekä tiedonvälityksen että oppimisen ohjaamisen sekä luokan ulkopuolisen ohjauksen. Opettaminen tapahtuu usein opetus- ja kasvatustoiminnan kontekstissa, kuten kouluissa, oppilaitoksissa ja virikkeellisissä oppimisympäristöissä.

Termin opettaminen muodostuu verbistä opettaa ja -minen- suffixista, ja se viittaa käytännön toimintaan sekä ammatilliseen tehtävään. Opettamisen kenttä kattaa suunnittelun, toteutuksen, arvioinnin ja erilaiset vuorovaikutussuhteet opettajan ja oppijoiden välillä. Keskeisiä näkökulmia ovat oppiminen, kasvatus, eettiset periaatteet sekä tasa-arvoinen oppimiskokemus.

Historian kannalta opettamisen kehitys on sidoksissa koulutusjärjestelmien muokkautumiseen. Suomessa opettaminen on kehittynyt 1800-luvun jälkipuoliskolta lähtien kohti laajaa peruskoulutusta, tutkintorakenteita ja ammatillista koulutusta. 20. ja 2000-luvuilla korostettiin oppilaan omien vahvuuksien tunnistamista, eriyttämistä sekä laadukasta arviointia. Digitaalisuuden ja verkkopedagogiikan vaikutus on ollut lisääntynyt viime vuosina.

Opettamisen käytännöt painottavat erilaisten opetusmenetelmien valintaa sekä opetusmateriaalien, teknologian ja vuorovaikutuksen hyödyntämistä. Esimerkkejä ovat ohjaus, demonstraatio, keskustelu, pienryhmätyö sekä projektipohjainen oppiminen. Eriyttäminen, inkluusio ja kulttuurinen osallisuus ovat nousseet keskeisiksi tavoitetuiksi, jotta jokaiselle oppijalle voidaan tarjota mielekäs ja haastava oppimiskokemus.

Opettajat suunnittelevat ja toteuttavat opetusta, seuraavat oppimista sekä antaa palautetta. Arviointi voi olla sekä formatiivista että summatiivista, ja se tähtää osaamisen kehittymiseen. Ammatillinen kehitys ja jatkuva reflektio ovat olennaisia osia opettamisen laadun varmistamisessa.