Ongelmapohjainen

Ongelmapohjainen oppiminen (ongelmapohjainen) on opetuksen ja oppimisen lähestymistapa, jossa opiskelijat ratkaisevat todellisia tai kontekstuaalisia ongelmia oppimisprosessin keskellä. Menetelmä korostaa oppijalähtöisyyttä, toiminnallista tutkimista ja yhteistyötä. Ongelman kautta oppimisessa tavoitteet ja tiedon tarvitseminen määrittävät suunnan. Ongelmapohjainen oppiminen tunnetaan myös lyhenteellä PBL.

Rakenne on yleensä pienryhmätyöskentelyä ja opettajan rooli on toimia fasilitaattorina. Alussa esitetään ongelma, jonka ympärille ryhmä jäsentää oppimistarpeet, suunnittelee tiedonhaun, arvioi lähteitä ja rakentaa ratkaisun. Prosessi päättyy usein esitykseen, raportointiin ja reflektointiin. Menetelmää käytetään monissa oppimisympäristöissä, joissa painottuvat yhteistyö- ja itsesäätöinen oppiminen sekä käytännön sovellukset.

Alun perin kehitettiin lääketieteen opetuksessa McMasterin yliopistossa Kanadassa 1960-luvulla; nykyisin menetelmää sovelletaan laajasti eri aloilla. Ongelmapohjainen oppiminen tukee monipuolista osaamista, kuten kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisua ja tiedonhaun taitoja sekä yhteistyö-, itseohjautuvuus- ja reflektiotaitoja. Oppiminen integroituu usein eri tieteenalojen näkökulmiin ja sovellusympäristöihin.

Haasteita ovat opettajien koulutustarve, ajan ja resurssien tarve, tehokkaan ongelman ja arvioinnin suunnittelun vaativuus sekä mahdollinen epäsäännöllinen oppimistulos. Käyttöalueita ovat erityisesti korkeakoulu- ja ammattikoulutus sekä terveys-, teknologia-, kasvatus- sekä liiketalouden oppilaitokset.