Ongelmanasettelun

Ongelmanasettelu on käsite, jota käytetään kuvaamaan prosessia, jossa ongelma tunnistetaan, määritellään ja rajataan tutkimuksen, politiikan, suunnittelun tai kehittämisen kontekstissa. Se tarkastelee, mitä ongelma on, kenelle se on ongelma, sekä millaisia tavoitteita ja kriteereitä ratkaisun on täytyttävä. Ongelmanasettelun avulla voidaan erottaa ongelma itse asiasta ja määrittää, millaiset tiedot, menetelmät ja toimintarajoitukset ovat relevantteja.

Keskeisiä ulottuvuuksia ovat kuvauskelpoisuus (tilanteen kartoitus), rajaukset (aikataulu, paikka, kohderyhmä ja resurssit) sekä arvojen ja odotusten tekeminen näkyväksi. Ongelmanasettelu asettaa myös kriteerit, joiden mukaan ratkaisua arvotaan: mitä pidetään hyväksyttävänä tuloksena ja millaisia epävarmuuksia sallitaan. Lisäksi prosessi usein paljastaa eri kehyskantoja, joiden avulla samaa ilmiötä voidaan tarkastella eri näkökulmista.

Prosessi voi sisältää vaihtoehtoisten kehysten rakentamisen ja vertailun, sidosryhmien kuulemisen sekä erilaisia analyysityökaluja kuten kyselyt, haastattelut, työpajat sekä literatuurikatsaukset. Tavoitteena on avata ongelmaa, tuoda esiin oletuksia ja vaihtoehtoisia näkökulmia sekä ehkäistä liian kapeaa ratkaisupainotteisuutta.

Onnistunut ongelmanasettelu parantaa tutkimuksen relevanssia ja käytäntöä, mutta siihen liittyy riskejä. Valikoivuus, vallan ja päättelyn vinoutumat sekä epäselvät rajoitteet voivat johtaa siihen, ettei ratkaisu vastaa todellisiin tarpeisiin. Läpinäkyvyys, reflektio ja monipuolisten näkökulmien huomiointi auttavat vähentämään näitä riskejä.