Omatarkkailu

Omatarkkailu on yksilön oman terveydentilan, käyttäytymisen tai ympäristötekijöiden seuraamista ja kirjaamista. Tavoitteena on havaita ajoissa muutoksia, hallita oireita ja tukea hoitoon sitoutumista. Omatarkkailu eroaa ammattilaisen suorittamasta kliinisestä seurannasta siinä, että vastuu ja havainnot tulevat pääasiassa potilaalta itseltään.

Yleisiä muotoja ovat oirepäiväkirjat, kipu-, mieliala-, uni- tai toimintakyvyn seuranta sekä mittaustulosten tallentaminen (esimerkiksi verensokeri, verenpaine, syke). Digitaaliset työkalut kuten mobiilisovellukset, verkkopalvelut ja älykellot ovat yleisiä, ja tuloksia voidaan jakaa hoitohenkilökunnan kanssa.

Käyttökohteita ovat kroonisten sairauksien hallinta sekä mielenterveys ja kuntoutus. Omatarkkailu voi tukea päätöksentekoa sekä parantaa hoidon räätälöintiä, mutta sille voi syntyä myös haittoja, kuten väärin tulkittuja tietoja tai liiallista huolta.

Haasteita ovat riskit väärin tulkitut tiedot, lisäahdistus, yksityisyydensuoja sekä eriarvoisuuden kasvu, jos käytön pääsy on rajoitettua. On tärkeää, että omat tiedot kootaan ja tulkitaan asianmukaisesti sekä että ne ovat koordinoidusti potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisten nähtävissä.

Omatarkkailu liittyy käsitteisiin kuten omien terveystietojen hallinta, potilaan osallisuus ja e-terveys. Se on yksi tapa edistää itsehoitoa ja jatkuvaa hyvinvoinnin seurantaa.