Olkapäiden

Olkapäät ovat yläraajan nivelalue, joka mahdollistaa käsien laajan ja monipuolisen liikkeen. Olkapäät koostuvat nivelistä, luiden sekä lihasten ja jänteiden muodostamasta stabiloitavasta kokonaisuudesta, ja ne ovat herkkä yhteistyöalue sekä voiman että liikkuvuuden kannalta.

Rakenne ja nivelet: Olkapäät muodostuvat solisluusta (solisluu), lapaluusta (lapaluu) ja olkalapaluun suurimmasta luusta, olkaniveleen kuuluvasta olkaluumuksesta (humerus). Pallonivel, eli glenohumeral-nivel, antaa suurimman liikkeen vapauden: lapaluun nivelkuopasta (glenoidi) vastaan liikkuu humeruksen pää. Lisäksi lapaluun ja solisluun liike mahdollistuu akromioklavikulaarisella (AC-nivel) ja sternoklavikulaarisella nivelillä, sekä akromionin ja korakoidiprosessin ympäröivillä rakenteilla.

Lihakset ja stabilointi: Olkapään kiertäjäkalvo koostuu neljästä lihaksesta: supraspinatus, infraspinatus, teres minor ja subscapularis. Nämä lihasryhmät sekä deltoideus muodostavat oleellisen osan nivelen stabiliteetista ja liikuttavat hartiaseutua. Lisäksi voimaa ja kontrollia antavat pectoralis major, latissimus dorsi, trapezius sekä serratus anterior.

Liikkeet ja toiminta: Olkapää mahdollistaa laajan liikkeen yhdistellen fleksio- ja extensio-, abduktio- ja aduktio- sekä kierton liikkeitä sekä sisä- että ulkokiertoa. Stabiliteetti riippuu lihasvoimasta, nivelkapselistä sekä jänteiden kunnosta.

Vammat ja sairaudet: Yleisimmät ongelmat ovat olkapään sijoiltaanmeno, rotator cuff -vauriot, ylikuormitus, kalkkeuma ja adhesiivinen kapsuliitti (frozene shoulder). Oireisiin vaikuttavat ikä, toimintakuva sekä aiemmat vammat.

Diagnoosi ja hoito: Diagnoosi perustuu potilastarinaan, kliiniseen tutkimukseen sekä kuvantamiseen (röntgen, MRI tai ultraääni). Hoito on ensisijaisesti konservatiivista: lepo, kipu- ja tulehduskipulääkkeet sekä fysioterapia. Tarvittaessa voidaan käyttää leikkausta, esimerkiksi artroskopiaa, nivelten rakenteiden korjaamiseen tai kiertäjän tukemiseen.