solisluusta

Solisluu (lat. clavicula) on pitkä, kimmoinen luu, joka kuuluu yläraajan tukirankaan. Sillä on tärkeä rooli pectoral girdlen stabiloinnissa: se muodostaa sillan rintalastan ja lapaluun välille ja auttaa pitämään olkavarren boton paikoillaan sekä siirtämään voimia käsivarresta rungon vartaloon.

Solisluun päätyvät nivelet: medialinen eli sternaalinen pääty muodostaa sternoklavikulaarin nivelen rintalastan yläosan kanssa, kun taas lateraalinen eli acromiaalinen pääty muodostaa acromioklavikulaarin nivelen lapaluun kouruun (acromion). Solisluu on muodoltaan S-kirjainta muistuttava ja sen keskiosa on taipunut, mikä helpottaa voiman vastaanottamista ja liikettä. Medialisella puoliskolla sijaitsee kondeeli- eli konoidituberkeli, johon kiinnittyvät sisä- ja ylemmät ligamenteit. Distaalisessa päässä luu liittää lapaluun ulkoisella nivelpinnalla.

Toiminnallinen merkitys: solisluu välittää käsivarren voimat ylävartalon vartalonpoistoon ja mahdollistaa käsien laajan liikeradan sekä pään ja vartalon suuntauksen. Se suojaa myös aluksia ja hermoja, jotka kulkevat rintalastan ja lapaluun välissä.

Kliininen näkökulma: solisluun murtumat ovat yleisiä erityisesti putoamisten ja iskujen yhteydessä. Murtumat voivat aiheuttaa kipua, turvotusta ja vaikeuttaa käsivarren liikkumista. Diagnoosi varmistetaan nimilääkärin suorittamassa tutkimuksessa sekä röntgenkuvauksella; hoito riippuu murtuman tyypistä ja sijainnista, ja se voi vaatia kipsihoitoa tai kirurgista korjausta.

Yleistä: solisluu on yksi ihmisellä varhaisimmista luista kehittyessään ja on sekä rakenteeltaan että kehitykseltään kiinnostava osa yläraajojen biomekaniikkaa.