Oksidointikykyyn

Oksidointikykyyn tarkoitetaan kemiallisen aineen hapettavaa tehoa, eli sen kykyä toimia hapettajana ja vastaanottaa elektroneja toisten aineiden luovuttamina. Käytännössä oksidointikyky kuvataan standardi redox-potentiaalilla, E°. Mitä suurempi E°, sitä vahvempi hapetin ja sitä suurempi on aineen oksidointikyky. Toisaalta oksidointikyky liittyy myös siihen, miten hyvin aine voi pelkistyä – hapettaminen ja pelkistyminen ovat redoksiparien kaksi puolta.

On kuitenkin huomioitava, että oksidointikyky riippuu huomattavasti olosuhteista. pH, liuotin, lämpötila ja reaktioketjun kinetiikka vaikuttavat hapettimen vahvuuteen. Esimerkiksi monet hapettimet voivat toimia eri tavoin eri liuoksissa, ja niiden käytännön teho määräytyy sekä energetiikan että reaktiokyvyn mukaan.

Mittaus ja sovellukset perustuvat redoxkemiaan. E°-arvot ja redoxparit antavat arvion siitä, kuinka helposti aine hapettuu tai pelkistyy. Suurempi E° merkitsee vahvempaa hapetusta ja parempaa kykyä oksidoida toisia aineita. Käytännön sovelluksissa vahvempia hapetimia hyödynnetään esimerkiksi akkukemiassa, vedenpuhdistuksessa ja korroosion hallinnassa.

Esimerkkejä vahvemmista hapettimista ovat fluorikaasu F2, klori Cl2, sekä permanganaatti MnO4- ja dicromaatti Cr2O7^2-. Oksidointikyvyn tuntemus on keskeistä sekä teoreettisessa suunnittelussa että käytännön prosesseissa, kuten ympäristökemiallisissa reaktioissa ja biokemiallisissa järjestelmissä.