oksidointikyky

Oksidointikyky tarkoittaa kemiallisen aineen kykyä toimia oksidanttina: se hyväksyy elektroneja toiselta aineelta ja aiheuttaa tämän hapettumisen. Käytännössä kyse on siitä, miten vahva oksidantti kyseinen aine on ja miten helposti se voi johtaa elektroninsiirtoon reaktiossa. Oksidointikyky riippuu olosuhteista, kuten pH:sta ja liuottimen koostumuksesta, minkä vuoksi se voidaan nähdä sekä termodynaamisena ominaisuutena että reaktion mahdollisuutena toteutumisena.

Mittaaminen ja perusta: Standardin redox-potentiaali E° (tai Eh) on yleisesti käytetty kvantitatiivinen mittari oksidointikyvylle. Mitä suurempi (enemmän positiivinen) E°, sitä vahvempi oksidointikyky. Arvot ovat kuitenkin riippuvaisia olosuhteista; pH, liuotin ja kompleksoivat ionit voivat muuttaa ne.

Esimerkkejä ja sovelluksia: Vahvat oksidantit kuten permanganaatti MnO4−, kloori Cl2 ja vetyperoksidi H2O2 ovat yleisesti käytössä hapetuksessa, desinfektiossa ja analyyttisessä kemiassa. Oksidointikyky on tärkeä tekijä myös korroosioprosesseissa ja ympäristökemiallisissa reaktioissa.

Rajoitteet ja huomioita: Oksidointikyky on ensisijaisesti termodynaaminen arvio siitä, mitä kemiallisesti voisi tapahtua. Reaktion todellinen nopeus riippuu kineettisistä tekijöistä, joten korkea oksidointikyky ei välttämättä tarkoita nopeaa reaktiota. Oksidointikyky liittyy redox-käyriin ja redox-parien käsittelyyn; se on eri kuin pelkistetty kyky.

Katso myös: redox-potentiaali, oksidantti, pelkistin.