Oksidaatiosta

Oksidaatiosta tarkoitetaan kemiallista prosessia, jossa aine menettää elektroneja tai sen hapetusluku nousee. Oksidointi ja pelkistys ovat aina pareittain tapahtuvia redox-reaktioita; toisen komponentin hapetusluku kasvaa ja toinen pelkistyy, kun elektroneja siirtyy aineelta toiselle.

Oksidaatioiden tyyppejä ovat sekä nopea oksidaatio, kuten palaminen, että hidas oksidaatio, kuten metallien korroosio. Oksidaatiot vaikuttavat sekä materiaaleihin että biokemiassa tapahtuvaan aineenvaihduntaan. Esimerkkejä ovat rautaa koskeva ruostuminen sekä hiili- ja muiden aineiden palaaminen hapen kanssa muodostaen hiilidioksidia.

Biologiassa oksidatiiviset reaktiot tuottavat energiaa soluissa. Glukoosin hapettuminen soluhengityksessä johtaa elektronien siirtoon elektronitransporttiketjussa ja lopulta adenosintrifosfaattiin (ATP). Samalla syntyy reaktiivisia happi- ja typpiyhdisteitä (ROS ja RNS), joita solu tasapainottaa antioksidantteihin nojaamalla.

Oksidaatioon liittyy ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Liiallinen oksidatiivinen stressi voi vaurioittaa proteiineja, rasvoja ja DNA:ta, ja sitä on yhdistetty eräisiin sairauksiin sekä ikääntymisen prosesseihin.

Oksidation mittaamiseen käytetään hapetuslukuja ja redox-potentiaaleja. Kemiassa ja teollisuudessa oksidaatio on keskeinen ilmiö energian tuotannossa, materiaalien käsittelyssä ja kestävyyden tutkimuksessa.