Ohjauskoodeja

Ohjauskoodeja ovat tietovirroissa ja laitteiden välisessä kommunikoinnissa esiintyviä kontrollikoodeja, jotka välittävät toimintaohjeita sen sijaan, että ne muodostaisivat näkyviä merkkejä. Ne mahdollistavat tekstin ja datan käsittelyn sekä laitteen käyttäytymisen ohjauksen, kuten rivinvaihdon, kohdistusmuutokset tai tilanvaihdot.

Ohjauskoodeja käsitellään monissa merkistöissä, erityisesti ASCII- ja Unicode-standardeissa. Perinteisesti ohjausmerkit sijoittuvat C0-alueelle 0x00–0x1F sekä 0x7F (DEL), ja joissain encodauksissa laajennetaan alueita 0x80–0x9F (C1-alue). Esimerkkejä yleisistä ohjausmerkeistä ovat NUL (null), SOH, STX, ETX, EOT, ENQ, ACK, BEL, BS (backspace), HT (horizontal tab), LF (line feed), VT, FF (form feed), CR (carriage return), ESC sekä DEL. Nämä merkit eivät yleensä näytäkään näkyvänä symbolina, vaan ne ohjaavat laitteen toimintaa.

Käyttökohteita ohjauskoodeilla on laajalti. Tietoliikenteessä ne mahdollistavat protokollien puitteissa kehyksen, virheenkorjauksen tai synchronoinnin. Terminaaleissa ja tulostimissa ne voivat ohjata rivinvaihtoa, kursoria tai tulostuksen muotoilua. Erityisesti perinteiset ohjauskoodeja hyödyntävät järjestelmät käyttävät ANSI- tai muita ESC-pohjaisia ohjaussekvenssejä, joissa ESC-merkin (0x1B) jälkeen seuraa lisämerkkejä, esimerkiksi värin tai sijainnin vaihtaminen.

Käsittely ja turvallisuus ovat tärkeitä, koska ohjauskoodeja voidaan tulkita väärin tai niitä voidaan hyväksi käytä väärin. Ohjelmoinnissa ne on usein escapetettava tai validoitava, erityisesti kun syötteeseen voi tulla ulkopuolisia tai tuntemattomia koodeja. Unicode-osuudessa osa ohjausmerkeistä luokitellaan kontrollimerkeiksi (Cc) tai muiksi erikoismuodoiksi, mikä vaikuttaa tekstin käsittelyyn ja renderöintiä.