Oftalmoskooppinen

Oftalmoskooppinen on lääketieteellinen adjektiivi, joka tarkoittaa oftalmoskopiaan tai oftalmoskopialla tehtävään tutkimukseen liittyvää. Termi muodostuu sanoista ophthalmos (silmä) ja skopos (tarkastaa), ja sitä käytetään kuvaamaan sekä välineen että tutkimuksen määrääviä piirteitä sekä löydöksiä. Suomessa sanavalinta viittaa yleisimmin silmämunan sisäosan, erityisesti verkkokalvon ja näköhermon tarkasteluun.

Oftalmoskopia on silmän sisäosan tutkimus, jonka suorittaa lääkäri oftalmoskoopin avulla. Suora oftalmoskopia antaa suoran näkymän, kun taas epäsuora (tai epäsuora oftalmoskopia) käyttää linssiä ja valonlähdettä laajemman näköalan saamiseksi. Usein tutkimukseen liittyy tahdonalainen pupililentö (mydriaatio), jolloin pupilaan laajentavat tipat voivat parantaa näkyvyyttä. Tutkimus mahdollistaa verkkokalvon piirteiden ja verenkierron arvioinnin sekä näköhermon kannattimen tilan näkymän.

Käyttötarkoitukset sisältävät diabeteksen ja hypertensioiden aiheuttamien verkkokalvon muutosten seulonnan sekä potilaan näköelimien patologioiden kartoittamisen, kuten verkkokalvon rappeumat, reiät, repeämät ja papillan kuoppien muutokset. Lisäksi oftalmoskooppinen tutkimus voi paljastaa siellä esiintyviä tulehduksellisiä tai traumaattisia löydöksiä. Tutkimuksen rajoitteita ovat media-aineiden häiriöt (esim. kaihi) ja potilaan yhteistyökyvyn puute.

Oftalmoskooppinen tutkimus kuuluu tyypillisesti laaja-alaisen silmälääkärin tai kliinisen lääkärin arvioon, ja sen löydöksiä käytetään yhdessä muiden tutkimusmenetelmien kanssa diagnostiikan ja hoidon suunnittelun tukena.