Objektiarkistot

Objektiarkistot ovat säilytysjärjestelmiä, joiden tarkoituksena on tallentaa ja turvata sekä digitaaliset että fyysiset objektit sekä niiden konteksti, provenance ja käyttöoikeudet. Ne tähtäävät pitkäjänteiseen säilymiseen, aitouden säilyttämiseen sekä objektien löytämisen, käytön ja tutkimuksen mahdollistamiseen yhä tuleville sukupolville.

Rakenne ja sisältö Objektiarkistoihin liitetään objekti sekä siihen liittyvä metadata. Tyypillisiä metadata-kategorioita ovat deskriptiivinen (määrittelee objektin sisältö), rakenteellinen (kuvaa objektin sisäistä rakennetta), tekninen (tietoja tiedostomuodoista ja teknisistä ominaisuuksista) sekä säilytysmeta-data (tietoa säilytystoimenpiteistä). Käytössä ovat kansainväliset standardit ja viitekehykset kuten OAIS (Open Archival Information System), PREMIS, METS ja Dublin Core. Objektit voidaan tunnistaa yksilöllisillä tunnisteilla sekä hallita versioita ja käyttöoikeuksia.

Prosessit ja hallinto Integroituminen arkistoon alkaa sisäänajolla (ingest), jonka aikana objekti normalisoidaan, oikeudet ja käyttöehdot määritellään sekä metadata rikastetaan. Säilytyksen varmistamiseksi käytetään eheyden tarkistuksia (esim. checksumit), säännöllisiä format-migraatioita sekä monistettua tallennusta. Hallinnossa määritellään roolit (arkistomies/arkistonhoitaja, kuratori, tekninen asiantuntija), vastuut, sekä politiikat tiedon saatavuudesta ja säilyvyydestä.

Haasteet ja kehitys Objektiarkistojen toimivuutta haastavat teknologinen muutos, tiedostomuotojen obsolesenssi, metadata-laatu ja oikeuksien hallinta. Kehitys keskittyy paremman yhteentoimivuuden, automatisoinnin ja laadunvarmistuksen sekä digitaalisen ja fyysisen arkiston saumattoman integroinnin parantamiseen. Yhteistyö standardien ja parhaiden käytäntöjen kanssa tukee pitkäikäistä, luotettavaa tallennusta.