Näytteenottomenetelmä

Näytteenottomenetelmä on prosessi, jossa otetaan näytteitä tutkimus-, laadunvarmistus- tai valvontatarkoituksiin. Näytteet pyritään tekemään edustaviksi ja säilyttämään niiden ominaisuudet analyysin ajaksi. Menetelmän valintaan vaikuttavat kohteen luonne, tutkimuksen tavoitteet sekä tarvittava tarkkuus ja toistettavuus. Tärkeimmät periaatteet ovat edustavuus, riittävä otoskoko, asianmukainen säilytys ja kuljetus sekä kontaminaation ehkäisy. Näytteenottoprosessin dokumentointi ja toistettavuus ovat olennaisia osia laadunvarmistusta.

Yleisimmät otantamenetelmät ovat satunnaisotos (satunnaisesti valitut näytteet), systemaattinen otanta (säännöllisin välein otetut näytteet), kerrostettu otanta (otanta ryhmitellyillä alaryhmillä) sekä klusteriotos (ryhmät valitaan ja niistä otetaan näytteitä). Lisäksi käytetään tarkoituksellista otantaa silloin, kun kohde vaatii tiettyjä erityispiirteitä tai kun keskeinen tieto kerätään tietystä alijehdsestä.

Sovellukset kattavat ympäristö- ja elintarvikelaboratoriot sekä kliiniset ja teollisuuden tutkimukset. Näytteenottomenetelmät voivat käsittää veden, maaperän, ilman sekä biologisten näytteiden, kuten veren tai kudosten, keruun ja käsittelyn. Näytteenottoa ohjaavat usein standardit ja ohjeistukset sekä laboratorioiden pätevyys- ja laadunvarmistusjärjestelmät, kuten ISO 17025. Dokumentaatio, näytteen nimeäminen, aikaleimat ja kanteluketjun seurattavuus varmistavat luotettavuuden.