Näköjärjestelmän

Näköjärjestelmä on ihmisen aisti- ja keskushermoston toiminnallinen kokonaisuus, jonka avulla havaitaan, tulkitaan ja ymmärretään valoa sekä visuaalisia kohteita. Sen keskeinen rakenne on silmä, joka kerää valon ja muuntaa sen sähköisiksi signaaleiksi. Silmä koostuu sarveiskalvosta, iiriksestä ja linssistä sekä verkkokalvosta. Verkkokalvo sisältää sauvoja ja tappisoluja, jotka reagoivat valoon ja aloittavat näkösignaalin käsittelyn.

Verkkokalvo muuntaa valon sähköisiksi signaaleiksi: sauvat toimivat hyvin hämärässä ja antavat yleisen näkö- ja liikkeen tuntemuksen, kun taas tappisolut käsittelevät värejä ja yksityiskohtia. Signaalit siirtyvät verkkokalvon sisäkerrosten bipolaarisoluihin ja lopulta gangliosoluisiin, joiden aksonit muodostavat näköhermon.

Signaalit kulkeutuvat näköhermon kautta aivoihin. Osa signaaleista risteää näköhermon kiinnityskohdassa (optic chiasm), mikä mahdollistaa signaalien projisoitumisen kummaltakin silmältä molemmille aivopuoliskoille. Signaalit saavuttavat talamuksen lateraalisen genikulaarisen tumorin (LGN), josta ne siirtyvät primaariseen näköaivokuoreen occipital-lohkossa. Näköaivot käsittelevät tietoa kahdessa pääreitissä: dorsaalisessa reitissä kiinnittyminen paikkaan ja liikkeeseen, sekä ventraalissa reitissä tunnistaminen ja muotojen havaitseminen.

Näköjärjestelmä kehittyy ja muuttuu elämän varrella, ja sen toimintaan vaikuttavat sekä silmän että aivojen terveys. Yleisimmät häiriöt ovat refraktiovirheet (myopia, hyperopia), glaukooma sekä ikäperusteinen makuladegeneraatiot ja kaihi.