Näköaivot

Näköaivot ovat aivojen alueita, jotka vastaanottavat ja käsittelevät näköaistin kautta tulevaa informaatiota. Pääasiallinen reitti alkaa verkkokalvolta, kulkee näköhermoa pitkin, risteää optisella chiasmilla ja etenee lateraalisen genikulaarisen tumoren (LGN) kautta näköaivokuoren radiaatioihin. Ensimmäinen kohde on primaarinen näköaivokuori (V1), joka sijaitsee occipital-lohkon alueella ja jossa on retinotopinen kartta sekä peruspiirteiden, kuten reuna- ja liikkeentunnistuksen, käsittely. V1 ohjaa tiedon eteenpäin toisiin visuaalisiin alueisiin (V2, V3, V4 ja muut), joissa prosessi etenee yhä monimutkaisemmaksi.

Visoaivot jakautuvat kahteen päästriiamiin: ventraaliseen (mitä) ja dorsaaliseen (missä/miten). Ventraalinen virtaa temporolohkoihin tunnistamaan esineitä ja ominaisuuksia, kun taas dorsaalinen siirtää tietoa parietallohkoihin tilan, liikkeen ja toiminnan ohjaamiseksi. Näiden käsittelyketjujen avulla aivot voivat tulkita värejä, muotoja, liikettä sekä kolmiulotteista tilaa.

Kehitys ja plastisuus: Näköaivojen kehitys on vahvasti sidoksissa varhaiseen visuaaliseen kokemukseen; kriittiset kehitysvaiheet vaikuttavat yksilön kyvykkyyteen. Aikuisella visuaalinen järjestelmä on plastinen, mutta kyvyt ovat yleensä rajoitetumpia kuin varhaisessa kehitysvaiheessa.

Kliininen näkökulma: Vauriot V1:ssa voivat aiheuttaa contralateraalisen visuaalisen kentän puutteen tai sokeuden. Higher-level alueiden vauriot voivat johtaa visuaalisiin agnosiin tai väärinkäsityksiin. Blindsight-ilmiö voi ilmetä V1-vaurion jälkeen subkortikaalisten reittien avulla.

Tutkimus ja kuvantaminen: Funktionaalinen MRI (fMRI), PET sekä elektrofyysiologia ovat keskeisiä menetelmiä näköaivojen toiminnan tutkimuksessa.