Normaalisuutena

Normaalisuutena on suomalainen ilmauksellinen käsite, jolla tarkoitetaan tilaa, ominaisuutta tai käytäntöä, jota pidetään normaalina tai tavanomaisena suhteessa johonkin kontekstiin. Se viittaa siihen, että jokin ilmiö kuuluu vallitsevaan vaihteluväliin tai noudattaa yleisesti hyväksyttyä standardia. Termiä käytetään sekä tieteellisessä kirjoittelussa että arkipuheessa silloin, kun halutaan viitata siihen, että jokin asia voidaan luokitella normaaliksi eikä poikkeavaksi.

Grammatialtaan normaalisuutena on adessiivimuoto, joka muodostuu sanasta normaalisuus plus -na/-nä. Sitä käytetään sekä substantiivina että adverbiaalina ilmauksena. Esimerkkejä: "Tulokset määriteltiin normaalisuutena, eli ne pysyivät tilastollisesti keskiarvon lähellä" ja "normaalisuutena pidetty käytäntö." Tällainen käyttö korostaa, että kyseessä on luokittelu tai arviointi, ei välttämättä pysyvä totuus.

Käyttöyhteydet sijoittuvat yleensä tilastotieteen, sosiaalitieteiden sekä filosofian alueille. Tilastotieteessä normaalisuudella voidaan viitata vaihteluvälin sisällä pysymiseen; yhteiskuntatieteissä se voi viitata kulttuurisiin normeihin tai odotuksiin siitä, mikä on tavanomaista. On kuitenkin huomioitava, että käsitteen mukaan normaliteetti on suhteellinen ja kulttuurisidonnainen; eri yhteisöt voivat määritellä normaalin hieman eri tavoin.