Nominatiivimuotona

Nominatiivimuotona on kieliopillinen termi, jota käytetään kuvaamaan sanan esiintymistä nominatiivina, eli perusmuodossa. Termi esiintyy pääasiassa kieliopin selitysten, sanakirjojen ja kielenoppimateriaalien yhteydessä, kun halutaan osoittaa sanan muoto sen käytettäessä subjekteina tai predikatiivisena nimikkeenä.

Suomen kielessä nominatiivi on perusmuoto, jota käytetään muun muassa subjektina ja sanakirjoissa esitetään ensisijaisena muotona. Nominatiivimuotona tarkoittaa siis, että sana on esitetty tässä nominatiivissa. Näin ollen kyseessä on tapa merkitä tai todentaa sanan muotoa kyseisessä tapauksessa.

Käyttö ja merkintä ovat yleisiä muun muassa kielioppiin liittyvissä taulukoissa ja opetusaineistoissa. Esimerkiksi nominaalimuotoa tarkastelevassa taulukossa yksikön nominatiivimuotona voi olla sana koira ja monikossa koirat. Adjektiivit taipuvat nominatiivissakin: iso koira, isot koirat. Esimerkkilauseissa, kuten "Koira haukkuu" tai "Koirat ovat uteliaita", käytetään sanan nominatiivimuotoa siinä kontekstissa, jossa se toimii subjekteina.

Muut muodot määritellään erikseen, ja niitä merkitään vastaavasti muodoilla kuten genetiivimuotona (koiran), partitiivimuotona (koiraa) ja niin edelleen. Nominatiivimuotona on siis yksi perusmuotojen luokittelun ilmaisukeino, jolla erotetaan sanan nominatiivinen muoto muista kielen taivutusmuodoista.