nominaalimuotoa

Nominaalimuotoa on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sanojen muotoja, jotka käyttäytyvät lauseessa kieliopillisesti kuten substantiivit tai joista voidaan muodostaa substantiivisia merkityksiä. Suomen kielessä nominaalimuotoja käytetään erityisesti verbin johdannaisissa muodoissa, mutta niihin kuuluvat myös adjektiivien ja verbifunktioiden nimelliset vastineet.

Tyypit

- Verbin nominaalimuodot (nominalisaatiot): nämä muodostuvat usein suffiksilla kuten -minen, -itys, -utus ja vastaavilla. Esimerkkejä ovat syöminen, kirjoittaminen ja lukeminen. Ne kuvaavat tekoa tai tilaa ja voivat toimia lauseen subjektina tai objektina sekä määritteenä.

- Agenttimuodot ja adjektiiviset nominaalimuodot: -ja/-jä-suffixillä muodostuvat toiminnan tekijän sanat, kuten kirjoittaja tai opettaja. Partisiippimuodot voivat toimia adjektiiveina tai substantiivistetyinä ilmauksina, esimerkiksi luettu kirja, kirjoitettu kirje.

- Infinitiivimuodot ja muut ei-funktionaaliset muodot: infinitiivimuodot voivat joissain rakenteissa toimia lauseen subjekti- tai objektiroolissa, kuten lauseessa "Syöminen on tärkeää" tai "Haluan oppia lukemaan." Infiniittimuodot voivat kantaa taivutusta kuten muutkin nominaalimuodot.

Syntaktinen rooli

Nominaalimuodot voivat täyttää lauseen täydennys- ja predikatiivirooleja sekä taivuttaa kuten muutkin sanat: ne voivat olla genetiivissä, partitiivissa tai muissa lauseenjohdon moodeissa. Niiden semanttinen tehtävä on ilmentää tekoa, tilaa tai tekemisen tulosta, ja ne helpottavat lauseiden monipuolista ilmaisua.

Näkemys ja käyttö

Nominaalimuodot ovat keskeisiä etenkin suomen yhdyssuunnittelussa ja verbin merkityksen nominalisoidussa käytössä. Niiden tunteminen auttaa ymmärtämään, miten teot ja prosessit jäsennetään kielessä.