Nikotiinireseptorit

Nikotiinireseptorit, eli nikotiinialtistuneisuuteen reagoivat nikotiinireseptorit, ovat pentamerisia ligandivälitteisiä ionikanavareseptoreita, jotka reagoivat sekä asetyylikoliiniin että nikotiiniin. Ne löytyvät sekä keskushermostosta (CNS) että ääreisestä hermostosta, erityisesti autonomisissa ganglioissa sekä neuromuskulaarisessa liitoksessa.

Ne koostuvat useista alayksiköistä (esimerkiksi α- ja β-alayksiköistä). Muscle-type-nAChR: noudattaa yleensä α1β1δε (aikuisessa) rakennetta, kun taas neuronaalit reseptorit esiintyvät monimutkaisina yhdistelminä, kuten α4β2, α7 (homomerinen) ja α3β4 -muodot. Alayksiköiden eri koostumukset määrittävät reseptorin pharmacologian, läpäisevyyden ja toiminnan.

Toiminta tapahtuu sitoutumalla nikotiini tai asetyylikoliini reseptorin kationikanavareserviin, mikä avaa portin Na+, K+- ja monin paikoin Ca2+-kanavien läpivirran. Tämä johtaa ionikontaktin depolarisaatioon ja paikallisiin sekä presynaptisiin signaalien muutoksiin, mikä voi lisätä neurotransmitterien, kuten dopamiinin, vapautumista ja vaikuttaa synaptisen plasticiteetin kehittymiseen.

Roolit ja merkitys: CNS:ssä nikotiinireseptorit osallistuvat kognitioon, muistiin ja herkkyyteen sekä mielialaan; addiktiossa nikotiini sitoutuu näihin reseptoreihin ja kasvattaa dopamiinivaihtoa palkitsemisradalla, mikä osaltaan selittää tupakointiin liittyvää riippuvuutta. Pitkäaikainen nikotiinin altistuminen voi aiheuttaa reseptoreiden upregulaatiota, eli määrän lisääntymistä.

Lääkinnällinen ja tutkimuksellinen: varenicline on osittaisagonisti α4β2 -reseptoreille tupakoinnin lopettamisen tukena, ja cytisineä käytetään vastaavasti. Nikotiinireseptoreiden roolia tutkitaan neurokognitiivisissa ja psykiatrisissa ilmiöissä sekä neurodegeneratiivisissa sairauksissa.