Neutrofiilitasoja

Neutrofiilitasoja kuvaa verenkiertoon kuuluvien neutrofiilien määrää. Neutrofiilit ovat ensisijaisia bakteeri- ja sieninfektioiden torjujaja. Neutrofiilitasoja mitataan absoluuttina neutrofiilimääränä (ANC) tai neutrofiilien prosentuaalisena osuutena veren leukosyyteistä; usein ANC on käytetty mittari.

Tyypillisesti aikuisen ANC on noin 2,0–7,5 x 10^9/L (2000–7500 /µL), ja neutrofiilitasojen osuus veren leukosyyteistä on noin 40–60 %. Arvot voivat kuitenkin vaihdella laboratorion sekä potilaan iän ja fysiologisen tilan mukaan.

Neutropenia tarkoittaa matalaa neutrofiilitasoa. Yleinen kynnys on ANC alle 1,5 x 10^9/L. Lievä neutropenia 1,0–1,5 x 10^9/L, kohtuullinen 0,5–1,0 x 10^9/L, ja vakava alle 0,5 x 10^9/L. Neutropenia voi johtua luuytimen toiminnan heikkenemisestä, kemoterapia- tai säteilyhoidoista, lääkkeistä, autoimmuunisista ilmiöistä, vakavasta infektiosta, ravitsemuspuutteista tai perifeerisen verenkierron muista muutoksista.

Neutrofiilitasojen kohoaminen, neutrophilia, liittyy usein bakteeri-infektioihin, voimakkaaseen tulehdukseen, kudosvaurioihin, stressiin, kortikosteroidihoitoon, tupakointiin tai joihinkin veren sairauksiin.

Arviointi neutrofiilitasoista tehdään yleisen verikaavan ja ANC:n perusteella. Poikkeamat voivat viitata infektiovaaran, immuunitoiminnan muutosten tai hoidon tarpeen harkintaan. Vakavissa neutropenioissa, erityisesti febrile neutropeniassa, tarvitaan nopea arviointi ja usein sairaalahoito sekä antibioottihoito. Lisäarvio voi sisältää toistuvat mittaukset ja lisätutkimukset.