Neurostimulaatiolla

Neurostimulaatiolla tarkoitetaan lääketieteellistä tai neurotieteellistä menetelmää, jossa aivoihin tai hermostoon kohdistetaan sähköisiä, magneettisia tai muiden tekniikoiden avulla stimulaatiota. Tavoitteena on vaikuttaa hermoston toimintaan, lievittää oireita tai parantaa toimintaa eri neurologisissa ja psyykkisissä häiriöissä. Menetelmät perustuvat siihen, että hermoston sähköiset signaalit voivat ohjautua tai vahvistaa tiettyjä aivokuoria tai hermosoluja.

Yksi yleisimpiä neurostimulaation muotoja on syvä aivostimulaatio (engl. *deep brain stimulation, DBS*), jossa elektrodeja implantoidaan aivoihin ja ne yhdistetään stimulaattoriin, joka sijaitsee rintakehän alueella. Tämä menetelmä on erityisen tehokas Parkinsonin taudin, dystonian ja muiden liikkeeseen liittyvien häiriöiden hoidossa. Toinen tunnettu tekniikka on transkraniaalinen magneettistimulaatio (engl. *transcranial magnetic stimulation, TMS*), jossa magneettikenttä stimuloi aivokuorta ei-invasiivisesti. TMS:tä käytetään muun muassa masennuksen hoidossa ja kognitiivisten toimintojen parantamiseen.

Neurostimulaatio voi myös sisältää perifeeristä hermostostimulaatiota, kuten hermosärkyjen hoidossa käytettyä hermostimulaatiota (engl. *spinal cord stimulation*). Tässä menetelmässä elektrodit sijoitetaan selkäydinläheiselle alueelle, ja sähköiset pulssit voivat lievittää kipua estämällä kipusignaalien lähettymistä aivoihin.

Neurostimulaation turvallisuus ja tehokkuus riippuvat potilaan yksilöllisistä ominaisuuksista ja käytettävistä tekniikoista. Menetelmät vaativat usein lääkärin valvontaa, ja niillä voi olla sivuvaikutuksia, kuten päänsärkyä, huimausta tai hermostuneisuutta. Tutkimus jatkuu aktiivisesti, ja uusia sovelluksia kehitetään muun muassa aivovammojen, epilepsian ja mielenterveyshäiriöiden hoidossa.