Neuromatkivut

Neuromatkivut on termi, jota käytetään kuvaamaan kiputiloja, joiden taustalla on hermostollinen toimintahäiriö. Kyseistä termiä ei ole vakiinnutettu laajasti lääketieteessä, mutta sitä käytetään joissakin tutkimus- ja kliinisen keskustelun yhteyksissä kuvaamaan kipua, joka ei aina vastaa selvää kudosvauriota.

Kliininen kuva ja oireet

Neuromatkivut voivat ilmentyä polttavina, sähköiskumaisina, kihelmivinä tai jomottavina kipuina. Kipu voi olla paikallinen tai säteilevää. Tyypillisiä ilmentymiä ovat allodynia (kipu normaalista kosketuksesta) ja hyperalgesia (lisääntynyt kivunsensitiivisyys). Oireet voivat olla kroonisia ja vaihdella eri aikoina.

Patofysiologia

Kuvassa korostuvat sekä ääreishermoston että keskushermoston toimintahäiriöt. Mahdollisia mekanismeja ovat sensorisen tiedon vääristyminen, hermoston kipumekanismien keskitetty herkistyminen sekä aivojen ja selkäytimen kipukäyrien muokkautuminen. Näiden ilmiöiden taustalla voi olla sekä kudosvaurion seurauksia että kivun jatkumisesta syntyviä muutoksia keskushermostossa.

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu potilaan kuvaamaan kipuun sekä neurologiseen tutkimukseen. Lisätutkimukset, kuten sähköakseleraatiot (NCS/EMG) tai kuvantamistutkimukset, voivat olla tarpeen muiden syiden poissulkemiseksi. Tieteellinen nomenklatuuri ja määritelmät voivat vaihdella, ja diagnoosi usein perustuu kliiniseen kokonaisuuteen.

Hoito

Hoito on monialainen ja yksilöllinen. Käytössä voivat olla hermostollisen kivun hoitoon tarkoitetut lääkkeet (esim. gabapentinoidit, SNRI-lääkkeet), masennus- tai kipuun vaikuttavat lääkkeet, fysioterapia sekä psykososiaalinen tuki. Lisäksi voidaan tarvita kivunhallinnan psykoterapeuttisia lähestymiä, elämäntapamuutoksia sekä tarvittaessa neuromodulaatio- tai paikallishoitoja. Tutkimus jatkuu, ja hoitostrategioita pyritään yksilöllistämään entisestään.