Nenäverenkiertoon

Nenäverenkiertoon viittaa nenän limakalvon verenkiertoon ja siihen liittyvään verisuonistoon sekä sen ylläpitämään fysiologiaan. Se on tärkeä osa hengitysteiden toimintaa, sillä verenkierron avulla nenä lämmittää ja kosteuttaa sisäänhengittämää ilmaa, suodattaa osan hiukkasista sekä ylläpitää limakalvon terveyttä ja puolustuskykyä.

Pääasiallinen verisuonitus nenään tulee useista lähteistä. Arteriallisesti nenän verenkiertoa tukevat suurin osa sphenopalatinee arterian haarasta, joka on maxillaarisen valtimon (a. maxillaris) haara. Lisäksi vaikuttavat anterioriset ja posterioriset ethmoidal-arteriat (emoydammun äärivasat) sekä usein greater palatine -artéria. Kiinnostava ja kliinisesti tärkeä alue on Kiesselbachin plexus (Kiesselbachin alue) nenän etuseinämän limakalvolla, jossa useat arterioiden yhteensovittavat verisuonet aiheuttavat yleisen nenäverenvuodon.

Verenkierron laskimo-osa koostuu pääasiassa kasvojen laskimoverkostosta sekä pterygoid Plexuksesta. Veri poistuu nenästä ensisijaisesti facial-vein tai angular-vein kautta, ja kulkee edelleen superiorin ophthalmic-veinien sekä muiden yhteyksien kautta pään ja kaulan laskimoihin. Johtoreiät voivat yhdistyä myös keskelle syvempien vaiheiden kautta, ja lopullinen purkautuminen tapahtuu internal jugular -veinissä.

Kliinisesti nenäverenkierto liittyy muun muassa nenäverenvuotoihin (epistaxis) sekä tulehduksiin ja allergiseen nuhakuumeeseen liittyvään limakalvon turvotukseen. Sen ymmärtäminen on olennaista sekä diagnostisessa että hoitotyössä, kun käsitellään nenäkanavien tilavuuden muutoksia ja verisuonten herkkyyttä.