verisuonistoon

Verisuonistoon viittaa verenkierron kokonaisuus, johon kuuluvat sydän sekä verisuonet: valtimot, hiussuonet ja laskimot. Verisuoniston tehtävänä on toimittaa verta kudoksiin sekä poistaa aineenvaihdunnan jätetuotteita. Se muodostaa suljetun kiertojärjestelmän, jonka toiminta perustuu sydämen pumppaukseen ja verisuonten muuttuviin vastuksiin.

Rakenteeltaan verisuonisto jakautuu suurempiin ja pienempiin verisuoniin. Valtimot vievät verta sydämestä kudoksiin; niiden seinät ovat paksummat. Hiussuonet ovat kapillaariverkostoja, joiden kautta happi ja ravinteet siirtyvät soluihin ja hiilidioksidi poistuu. Laskimot palauttavat verta takaisin sydämeen; niissä on läppiä, jotka estävät takaisinvirtausta. Keuhkoinen ja systeeminen kierto muodostavat kaksikierron verenkierron.

Säätelyyn osallistuvat sekä paikalliset mekanismit että autonominen hermosto. Sympaattinen järjestelmä voi supistaa verisuonia ja nostaa verenpainetta, kun taas parasympaattinen järjestelmä voi edistää rentoutumista ja joissain tapauksissa laajentaa verisuonia. Endoteelin vaikutukset sekä hormonaalinen säätely, kuten reniini-angiotensiinijärjestelmä ja adrenaliini, vaikuttavat verenvirtaan ja säätelyyn.

Terveydellisesti keskeisiä tiloja ovat hypertension ja ateroskleroosi, jotka lisäävät sydän- ja verisuonitautien riskiä. Laskimotukokset, suonikohjut ja aneurysmat ovat muita tiloja. Riskitekijöitä ovat tupakointi, korkea kolesteroli, diabetes, ylipaino sekä vähäinen liikunta ja epäterveellinen ruokavalio. Hoito perustuu elämäntapamuutoksiin, lääkitykseen sekä tarvittaessa kirurgisiin toimenpiteisiin.

Verisuoniston tutkimuksessa keskitytään muun muassa angiogeneesiin ja endoteelin toiminnan ymmärtämiseen sekä verenkierrosta aiheutuviin sairauksiin.