Naturaalilainsäädännön

Naturaalilainsäädännön viittaa luonnonlakien mukaiseen lainsäädäntöön, eli lakeihin, jotka perustuvat universaaleihin, havaittaviin ja objektiivisiin luonnonperiaatteisiin. Se on vastakohta ihmisten luomalle tai poliittisesti päätetylle lainsäädännölle. Naturaalilainsäädännön ajatuksena on, että tietyt oikeudet ja velvollisuudet ovat olemassa luontaisesti ja ovat ihmisen tahdosta riippumattomia.

Tämän ajattelutavan juuret löytyvät antiikin filosofiasta ja sen vaikutus on nähtävissä oikeusfilosofiassa ja moraaliteorioissa kautta aikojen. Naturaalilainsäädännön kannattajat uskovat, että nämä luonnolliset lait ovat ihmisen järjen avulla ymmärrettävissä ja muodostavat perustan oikeudenmukaiselle yhteiskunnalle. Ne ovat usein universaaleja, eli niiden tulisi päteä kaikille ihmisille kaikissa olosuhteissa.

Naturaalilainsäädännön keskeisiä käsitteitä ovat muun muassa luonnonoikeus, ihmisoikeudet ja oikeudenmukaisuus. Ajatus on, että positiivinen lainsäädäntö, eli ihmisten säätämät lait, tulisi pyrkiä heijastamaan näitä syvempiä, luonnollisia periaatteita. Jos ihmisten luomat lait ovat ristiriidassa luonnonlakien kanssa, niitä voidaan pitää epäoikeudenmukaisina tai jopa mitättöminä. Naturaalilainsäädännön on vaikuttanut merkittävästi lainsäädännön kehitykseen ja se on edelleen keskustelunaihe oikeusteoriassa.