NFCtekniikalla

NFCtekniikalla tarkoitetaan NFC-teknologian hyödyntämistä lyhyen matkan langattomassa tiedonsiirrossa. NFC-yhteydet toimivat tyypillisesti 13,56 megahertsin taajuudella ja niiden kantama on vain muutamia senttejä, mikä mahdollistaa käyttäjä- ja laitevälisen vuorovaikutuksen ilman fyysisiä kosketuksia. NFC voi toimia sekä aktiivisena että passiivisena kommunikaationa, ja sitä käytetään usein yhdessä älypuhelimien, korteiden ja tunnisteiden kanssa.

NFC:n toiminta jakautuu kolmeen päätilaan: Reader/Writer, Card Emulation ja Peer-to-Peer. Reader/Writer -tilassa laite lukee tai kirjoittaa NFC-tageja. Card Emulation -tilassa laite toimii kuten fyysinen älykortti, jolloin se voi esimerkiksi korvata Mastercardin tai pääsylipun kortin. Peer-to-Peer -tilassa kaksi NFC-laitetta vaihtaa dataa suoraan ja voi parittaa esimerkiksi laitteen kanssa toisen Bluetooth-yhteyden.

Sovellukset ovat monipuolisia: maksut ja lipunmyynti mobiililaitteilla, pääsy- ja kulkulupajärjestelmät, kuljetus- ja tapahtumatarkastus sekä älykkäät vinyylit, julisteet ja tunnisteet. NFC on yleistynyt älypuhelimissa ja eräissä kortteissa, jotka hyödyntävät joko Secure Element -säiliötä tai Host Card Emulation -tilaa turvalliseen maksamiseen ja tunnistukseen.

Turvallisuus ja yksityisyys ovat keskeisiä huomioita. Kosketukseton, lyhyt kantama vähentää eavesdroppauksen ja luvattoman käytön riskejä, mutta NFC-sovellukset voivat silti altistua esimerkiksi eavesdroppingille, relay- ja% spoofing-hyökkäyksille. Standardien ja tokenisoinnin avulla sekä laitteistopohjaiset että ohjelmalliset suojauskeinot parantavat luotettavuutta. Keskeisiä standardeja ovat NFC Forum -sekvenssit sekä ISO/IEC 14443, ISO/IEC 18092 (NFCIP-1) ja ISO/IEC 15693.