Bluetoothyhteyden

Bluetoothyhteys on lyhyen kantaman langaton tiedonsiirtotekniikka, jonka tarkoituksena on yhdistää erilaisia laitteita ilman johtoja. Yleisimpiä käyttökohteita ovat kuulokkeet ja kaiuttimet, älypuhelimet, tietokoneet sekä sensorit. Tekniikka käyttää 2,4 gigahertsin ISM-taajuutta ja taajuushyppäystä, mikä vähentää häiriöitä. Yhteyden muodostus tapahtuu tavallisesti parituksen avulla, jolloin laitteet tunnistetaan ja tallennetaan luotettavaksi yhteydeksi.

Historia ja versiot: Bluetooth kehitettiin 1990-luvulla Ericssonin johdolla. Standardia hallinnoi Bluetooth Special Interest Group (SIG). Eri versioita löytyy sekä klassisesta Bluetoothista että Bluetooth Low Energystä (BLE), joka esiteltiin 4.0-päivityksessä energiatehokkuuden parantamiseksi. Klassinen Bluetooth soveltuu parempaan suurten tiedonsiirrojen ja äänen välitykseen, kun taas BLEssä panostetaan pienelle virrankulutukselle.

Toiminta ja profiilit: Laitteet voivat muodostaa piconet-verkoston, jossa useampi laite kommunikoi. Profiilit määrittelevät, millaista tietoa siirretään ja miten: esimerkiksi A2DP ääniä varten, HFP käsine- tai handsfree-yhteyksiä varten sekä HID-laitteisiin kuten näppäimistöt. Paritus voi vaatia koodin syöttämisen tai yksinkertaisen vahvistuksen.

Tietoturva: Paritus ja salaus ovat keskeisiä turvatoimia. Secure Simple Pairing ja pitkäaikaiset sidokset parantavat turvallisuutta, mutta vanhempien laitteiden haavoittuvuuksia on ollut. Käyttäjät voivat hallita näkyvyyttä, poistaa paritukset ja päivittää laitteet säännöllisesti.

Käyttötilanteet ja rajoitteet: Bluetooth soveltuu langattomaan äänentoistoon, puhe- ja tiedonsiirtoliitoksi sekä tilan- ja laitteenohjaukseen. Rajoitteita ovat kantama, esteet sekä tiheästi käytetty 2,4 GHz-alue, joka voi aiheuttaa häiriöitä. BLE-laitteet ovat erityisen hyödyllisiä pienitehoisissa antureissa ja pitkäkestoisissa sovelluksissa.