Myelinisoituneet

Myelinisoituneet viittaavat aksonien osiin, joiden ympärillä on myeliinikerros. Myeliini on lipidipitoinen eriste, jonka tuottavat glialasolut: keskushermostossa oligodendrocytit myeliinittävät useita aksonin segmenttejä kerralla, ja ääreishermostossa Schwann-solut myeliinittävät yksittäisiä aksoneja. Myeliinin tehtävä on nopeuttaa sähköisen signaalin johtumista sekä vähentää energiankulutusta. Johtuminen tapahtuu saltatorisesti, kun toimintapotentiaali etenee Ranvierin solmujen kautta seuraavalle myelinisoidulle segmentille.

Kehitys ja jakautuminen: myelinaatio alkaa loppuvaiheessa sikiöaikana ja etenee varhaislapsuudessa, ja eri aivoalueiden myelinaatio etenee eri tahtiin. Pitkät motoriset ja sensoriset radat sekä monet kognitiiviset reitit ovat tyypillisesti myeliinisoituneita aikuisikään mennessä; prosessi jatkuu yksilöllisesti.

Kliininen merkitys: myelinisoituneet aksonit ovat herkkiä demyelinaatiolle, mikä hidastaa johtumista ja voi aiheuttaa neurologisia oireita. Keskushermoston demyelinaatioon liittyy multippeliskleroosi (MS), joka voi aiheuttaa lihasheikkoutta, tuntohäiriöitä ja koordinaatio-ongelmia. Ääreishermoston demyelinaatioon liittyy Guillain–Barrén oireyhtymä, joka aiheuttaa nopeaa lihasheikkoutta ja sensorisia oireita. Diagnosointi perustuu kliinisen arvion lisäksi magneettiresonanssikuvaukseen sekä elektrofyysiologisiin tutkimuksiin.