koordinaatioongelmia

Koordinaatio-ongelmia on yleinen termi, jolla viitataan vaikeuksiin suunnitella, synkronoida ja toteuttaa useita toimintoja samaan aikaan. Ne voivat ilmetä motorisina, kognitiivisina tai sosiaalisina haasteina, ja ne voivat esiintyä yksilön elämässä, työssä tai organisaatiossa. Tässä artikkelissa tarkastellaan erityisesti kehityksellisiä koordinaatio-ongelmia.

Kehityksen koordinaatiohäiriö (Developmental Coordination Disorder, DCD) on neurodevelopmental tila, jossa motorinen koordinointi on selvästi heikentynyt verrattuna ikään ja älykkyyteen nähden, eikä syynä ole toinen lääketieteellinen syy. Se ilmenee arkipäivän tehtävien vaikeuksina, kuten kynän käytössä, kirjoittamisessa, nauhojen kiinnittämisessä, pyörällä ajamisessa tai urheilusuorituksissa. Oireet ilmenevät yleensä varhaislapsuudessa ja voivat heikentää itseluottamusta sekä sosiaalista osallistumista.

Vaikeuksien taustalla ovat moninaiset tekijät, kuten neurologiset poikkeavuudet motorisessa suunnittelussa sekä geneettiset ja ympäristötekijät. DCD esiintyy usein yhdessä muun muassa ADHD:n tai autismikirjon häiriöiden kanssa.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arviointiin sekä standardoituihin motorisen toimintakyvyn testauksiin, kuten Movement Assessment Battery for Children (M-ABC). Diagnoosin tekee moniammatillinen tiimi; muut mahdolliset syytyt sekä näkö- tai kuulovammat ja oppimisvaikeudet huomioidaan.

Hoito sisältää motoristen taitojen harjoittelua, toimintaterapiaa, fysioterapiaa sekä koulun ja kotiympäristön sopeuttamista. Yhteistyö vanhempien ja opettajien kanssa sekä säännöllinen seuranta tukevat lapsen toimintakykyä ja itseluottamusta. Liikunta ja toistuvat harjoitukset voivat parantaa koordinaatiota.

Koordinaatio-ongelmat voivat ilmetä myös organisaatio- tai teknisellä tasolla, kun eri toimintojen välinen koordinointi ei toimi, esimerkiksi projektinhallinnassa, tuotannossa tai ohjelmistokehityksessä.