magneettiresonanssikuvaukseen

Magneettiresonanssikuvaukseen, usein lyhennettynä MRI:ksi (Magnetic Resonance Imaging), on kuvantamismenetelmä, jota käytetään lääketieteellisessä diagnostiikassa. Se hyödyntää voimakkaita magneettikenttiä ja radiotaajuussignaaleja luodakseen yksityiskohtaisia kuvia kehon sisäisistä rakenteista. MRI ei käytä röntgensäteilyä, mikä tekee siitä turvallisen vaihtoehdon monissa tilanteissa.

Menetelmä perustuu vetyatomien (jotka ovat yleisiä vedessä ja rasvassa kehossa) ytimien vuorovaikutukseen ulkoisen magneettikentän ja radiotaajuuspulssien kanssa. Kun radiotaajuuspulssi kytketään pois päältä, vetyatomien ytimet palautuvat alkuperäiseen tilaansa ja lähettävät signaaleja. Nämä signaalit poimitaan ja käsitellään tietokoneella, jotta saadaan aikaan poikkileikekuvia tutkittavasta alueesta. Eri kudostyypit, kuten luu, lihas, rasva ja nesteet, heijastavat signaaleja eri tavoin, minkä ansiosta ne voidaan erottaa toisistaan kuvissa.

MRI soveltuu erinomaisesti pehmytkudosten, kuten aivojen, selkäytimen, lihasten ja nivelten kuvantamiseen. Sitä käytetään diagnosoimaan ja seuraamaan monenlaisia tiloja, kuten kasvaimia, tulehduksia, verenvuotoja ja rakenteellisia poikkeamia. MRI-kuvaus on yleensä kivuton, mutta potilaan on pysyttävä liikkumattomana kuvauksen aikana, joka voi kestää useita minuutteja tai jopa tunnin. Voimakkaiden magneettikenttien vuoksi MRI-tutkimukseen liittyy tiettyjä rajoituksia, kuten metalliesineiden läsnäolo kehossa.